Lapsiasiahenkilöitä seurakuntiin?

Näyn ja kuulun -hanke on haastanut seurakuntia nimeämään oman lapsiasiahenkilön. Tilaisuuteen on tartuttu hyvin. Hankekoordinaattori Kaisa Rantala vastaa kymmeneen kysymykseemme.

1. Minkä verran lapsiasiahenkilöitä on nyt nimetty? Mikä on pohjoisin, mikä eteläisin kunta, joka on nimennyt lapsiasiahenkilön?

Lapsiasiahenkilöitä on nyt nimetty 46 seurakunnassa. Pohjoisin taitaa olla Rovaniemi ja eteläisin Meilahden seurakunta Helsingissä.

2.Mistä nyt valitut henkilöt tulevat? Ovatko he luottamushenkilöitä vai seurakunnan työntekijöitä? Onko ammattitaustoissa jotakin yhtenevyyttä? Onko mukana miehiä ja naisia?

Lapsiasiahenkilöt ovat sekä seurakunnan työntekijöitä että luottamushenkilöitä. Mukana on miehiä ja naisia. Naisia on enemmän. Seurakunnan työntekijöiksi nimetyt ovat usein kasvatuksen puolelta: papit, nuorisotyönohjaajat ja lapsityöntekijät.Luottamushenkilöt ovat ammattitaustaltaan sekalaista seurakuntaa.

3.Millainen prosessi on ollut löytää näitä henkilöitä? Onko se ollut vaikeaa?

Olemme lähettäneet seurakuntaan yhden kirjeen. Lisäksi palvelujärjestöt ovat mainostaneet tätä omissa tapahtumissa ja koulutuksissa. Vastaanotto on ollut todella positiivinen, eikä haastaminen ole ollut mitenkään vaikeaa.

4.Ovatko henkilön tehtävät hahmottuneet? Millaisissa asioissa häneen ollaan esimerkiksi yhteydessä?

Haluamme korostaa, että lapsiasiahenkilöiden tehtävä on täysin uusi. Olemme pioneerityön äärellä. Monet lapsiasiahenkilön käytännöt ja tehtävät muokkautuvat seurakuntien eri tarpeiden mukaan. Tärkeää olisi löytää hyvä yhteistyö ja vuorovaikutus luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken. Uskommekin, että paras toimintamalli lapsiasiahenkiöiden tehtävän toteuttamisessa olisi se, että lapsiasiahenkilöitä on seurakunnassa kaksi: työntekijä ja luottamushenkilö.

Lapsiasiahenkilön päätehtäviä ovat:

* varmistaa, että lasten ja nuorten näkemykset otetaan huomioon toiminnassa ja päätöksenteossa

* edesauttaa lasten ja nuorten kuulemista

* ymmärtää lapsen etuun ja osallisuuteen liittyvät asiat ja varmistaa, että muutkin ymmärtävät!

* tehdä tilaa osallisuudelle

* välittää osallisuutta tukevia menetelmiä.

5. Ovatko tehtävät erilaisia eri seurakunnissa?

Niinkuin yllä kirjoitin, kyllä. Jokaisella seurakunnalla on mahdollisuus kehittää lapsiasiahenkilön tehtävää omista tarpeistaan käsin.

6. Lapsiasiahenkilöitä koulutettiin 1. kerran tehtäväänsä tilaisuudessa, joka järjestettiin 12.10.2011 Helsingissä. Mikä merkitys koulutuksella on ja mitä valmiuksia osallistujat saavat?

Tärkeää on ymmärtää lapsen edun ja osallisuus merkitys koko seurakunnan tulevaisuudelle.

Koulutuksen avulla pyrimme avaamaan lapsiasiahenkilön tehtävän sisältöä sekä tarjoamaaan konkreettisia toimintavälineitä lapsen edun ja osallisuuden vahvistamiseen.

Tällaisia konkreettisia apuvälineitä on nyt kaksi.

Ensimmäinen on lapsiystävällinen toimija -kriteeristö. Kriteeristö sisältää kymmenen kysymystä, joihin vastaamalla seurakunta voi arvioida miten hyvin heidän seurakunnassaan lapsen etu ja osallisuus toteutuvat. Lisäksi he voivat kriteeristön avulla lähteä kehittämään osallisuutta vahvistavia työtapoja.

Toinen on lapsivaikutusten arviointi. Ottamalla lapsivaikutusten arvionnin menetelmä käyttöön seurakunta voi arvioida oman toimintansa ja hallintonsa vaikutuksia lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä.

7. Miten muuten heitä tuetaan tehtävässään?

Seurakunta voi tilata hankkeelta tilauskoulutusta omaan seurakuntaansa.

Uutsikirjeen ja www.naynjakuulun.fi -sivuston kautta pyritään tarjoamaan materiaaleja lapsiasiahenkilön työn tueksi.

Näyn ja kuulun - lapsen etu ja osallisuus -kirja julkaistiin lokakuussa. Sitä saa tilata [ http://www.ptk.fi ]www.ptk.fi

8.Kuinka pitkää kautta valitut henkilöt tekevät?

Emme ole antaneet tästä yleisohjetta. Itse toivon, että samat lapsiasiahenkilöt olivat mukana ainakin ensi vuonna 2012, jolloin arvioimme mitä lapsiasiahenkiöt ovat saaneet aikaan.

9. Mikä merkitys koko yhteiskuntaa ajatellen on maanlaajalla lapsiasiahenkilöiden verkostolla? Miten tehtävä suhteutuu lapsiasiavaltuutetun työhön?

Yhdessä voimme vahvemmin olla edistämässä lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula toimii työmme tukena ja tärkeänä yhteistyökumppanina.

10. Pyrkimyksenä on saada vielä lisää lapsiasiahenkilöitä. Millaista lukumäärää tavoittelette ja onko jokin takaraja, mihin mennessä henkilö pitäisi nimetä?

Tavoite on, että vuoden kuluessa jokaisessa seurakunnassa on oma lapsiasiahenkilö.

Lapsiasiahenkilöiden valtakunnallinen tapaaminen järjestetään lokakuussa 2012.

Kymmenen kysymystä Katariina Nousiaiselle

Katariina on aloittanut tilauskouluttajana SLK:ssa osaamisalueenaan varhaiskasvatuksen verkostoasiantuntijuus.

1. Kerropa aluksi työhistoriastasi.

– Olen toiminut lastentarhanopettajana 15 vuotta ja hankkinut matkalla Helsingin yliopiston kasvatustieteen kandin tutkinnon sekä omaa kiinnostustani tukevia yhteiskuntatieteellisiä opintoja. Toimin uskonnollis-katsomuksellisen orientaation päivähoidon vertaiskouluttajana toista vuotta. Olen toiminut vierailevana luennoitsijana Seurakuntien Lapsityön Keskuksen ja Kirkkohallituksen järjestämissä koulutuksissa sekä julkaissut artikkeleita Pikkuväki-lehdessä sekä lastenkirkko.fi-sivustolla. Tällä hetkellä olen virkavapaalla lastentarhanopettajan tehtävästäni.

2. Lapsen kohtaaminen on kaikessa kasvatuksessa ydintehtävä. Jääkö siihen tänä päivänä mielestäsi riittävästi aikaa?

– Kyllä ja ei. Varhaiskasvattajien sekä isompien lasten opettajien työpäivää pirstaloivat erilaiset palaverit, kirjaamiset, yhteistyökeskustelut sekä poissaoloja paikkaavien sijaisten puuttuminen. Työpäivät muotoutuvat päivähoidon puolella työntekijöiden työajan tehokkaan käytön mukaan, eivät lapsen tarpeista käsin. Toisaalta kun asiaa katsoo lapsen näkökulmasta, huomaa että jokainen vuorovaikutuksen hetki on todellisinta kohtaamista. Se on mielestäni varhaiskasvattajan työn kaunein ja haastavin puoli.

3. Mikä erityisesti haastaa uskontokasvattajaa varhaiskasvatuksessa?

– Kolme suurinta haastetta: tiedon puute, tiedon puute ja tiedon puute! Oikea, ajantasainen tutkimustieto sekä jatkuva dialogi kasvattajayhteisöissä korjaavat ennakkoluuloja, rohkaisevat kyselyyn ja keskusteluun sekä antavat realistisia työvälineitä tämänkin orientaation toteutukseen. Tämä koskee kaikkea uskonnollista, katsomuksellista sekä eettistä pohdintaa. Arvotyhjiötä ei ole olemassa. Olennaista on työskennellä sellaisen ammatillisen asenteen saavuttamiseksi että tietää, millä arvoilla kasvun tilan täyttää. ”Kun ymmärrät miksi, keksit kyllä kuinka.”

4. Mitä ajattelet Vasusta ja uskontokasvatuksen orientaatiosta?

– Vasu toi selvästi esiin lasta lähellä olevan varhaiskasvattajan merkityksen uskontokasvattajana. Perehtyminen lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteisiin ja tapoihin sekä mahdollisuuden tarjoaminen hiljaisuuden kokemiseen, ihmettelyyn, kyselyyn ja pohdintaan ovat lasta päivittäin lähellä olevien varhaiskasvattajien työtä. Tätä orientaatioita ei voi jättää yksinomaan seurakunnan työntekijöiden toteutettavaksi, sillä lapsen pohdinta elää tässä ja nyt. Hän muistaa, mitä aikuinen vastasi tai jätti vastaamatta. Mielestäni VASU antaa selkeät suuntaviivat yhteiskunnallisen kasvatustoiminnan tavoitteisiin sekä toteutukseen myös uskonto- ja katsomuskasvatuksen osalta. Lisäksi Vasu tekee orientaatioiden avulla näkyväksi lapsen oppimisen pohjan, jolle rakentuu myöhemmin koulun opetus.

5. Miten uskontokasvatuksessa voidaan parhaiten vaalia kasvatuskumppanuutta?

– Kasvatuskumppanuus perustuu luottamukseen, tasaveroisuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Kumppanuus saavutetaan työskentelemällä sen eteen, että kuva lapsesta on mahdollisimman samanlainen perheen ja kasvattajan mielissä. Lapsen turvallinen kiinnittyminen heti hoitosuhteen alussa lisää myös vanhemman luottamusta päivähoitoa kohtaan. Lapsen hyvä olo ja eri kasvuvaiheiden haasteet voidaan jakaa yhdessä kun tieto hoitopäivän kulusta siirtyy mutkitta vanhemmille tutulta kasvattajalta. Lapsen lähellä toimiva kasvattaja tuntee oman lapsiryhmänsä lasten ajatuksien kulkua, on lähellä jakamassa kokemuksia ja ihmettelemässä yhdessä lasten kanssa. Jakamalla vanhempien ja lapsen kanssa sanoin ja valokuvin näitä lapsen kasvun ainutlaatuisia hetkiä vaalitaan kasvatuskumppanuutta ja tuetaan perheen ensisijaista kasvatusoikeutta.

6. Mitä ajatuksia herättää lapsen kokonaisvaltainen kasvu?

– Viipyäkseni vielä Vasun termeissä puhuisin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se on terminä suuri ja suuresti velvoittava. Perustarpeista huolehtiminen ei ole onneksi päivähoidon suurin haaste, mutta lapsen yksilöllinen huomioiminen ryhmässä herättää paljon ajatuksia. Jotta lapsi voisi kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi, hän etsii omassa vertaisryhmässään vastauksia suuriin elämänkysymyksiin: Kuka minä olen? Mistä olen tullut? Mihin menen kun kuolen? Mikä on oikein ja mikä väärin? Lapset kysyvät näitä meiltä aikuisilta usein hetkinä, jolloin kysymystä vähiten odottaa. Kuitenkin juuri näinä pysähtymisen hetkinä ”lapsi kokee, että häntä arvostetaan, hänet hyväksytään omana itsenään, hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja hän saa vahvistusta terveelle itsetunnolle.” (VASU 2005, 15)

7. Miten toivoisit uskontokasvatuksen näyttäytyvän lapsen arjessa?

– Toivoisin sen näyttäytyvän normaalina elämän kulkuna, jossa omat perinteemme ovat vielä vahvasti näkyvissä ja uudet lähellä olevat kulttuuriset vaikutteet liittyvät osaksi lasten päivittäistä arkea. Toivoisin lapsille kysyviä ja uskaltavia kasvattajia, sellaisia aikuisia, jotka haluavat nähdä samankaltaisuutta eroavaisuuksien sijaan. Uskonto- ja katsomuskasvatus on läsnä lähestyvien pyhien huomioimisessa, hiljentymiseen ohjaamisessa, kotikirkkoon tutustumisessa ja ruokailuun rauhoittumisessa. Ennen kaikkea sen tulisi näyttäytyä kasvattajan tietoisen työskentelyn tasona, jossa jokainen ammattilainen ymmärtää orientaation merkityksen lapsen kasvulle - huolimatta omasta näkökulmastaan uskonnollisiin ilmiöihin. Kuten muutkin orientaatiot, uskontokasvatuksen tulee nivoutua varhaiskasvatuksessa osaksi hoitoa, kasvatusta ja opetusta.

8. Mitä haasteita monikulttuurisuuden yleistyminen tuo uskontokasvatuksen arkeen?

– Perinteinen päivähoidon uskontokasvatuksen malli, jossa seurakunta hoitaa päivähoidon uskontokasvatuksen, ei enää toimi. Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Vasussa määrittää niitä sisältöjä, joita monikulttuurisuus tuo näkyville arkisissa käytännöissä.

– Työntekijöiden eri kulttuureita koskeva tiedontarve kasvaa, samoin myös vanhempien tiedontarve. Nyky- yhteiskunta ei ole enää yksiarvoinen. Se pakottaa kasvatusalan ihmiset tarkastelemaan omia arvojaan ja asenteitaan kriittisesti. En tarkoita tällä omien arvojen hylkäämistä vaan niiden etsimistä ja tarkentamista. Suvaitsevaisuuteen kasvussa on oleellista tietää kuka itse on.

9. Mitä koulutuksen sisältöjä tarjoat?

Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation peruskoulutuspaketti avaa nimensä mukaisesti tämän orientaation perusteita. Siinä ovat sisältönä:

- orientaation perustana olevat lait, asetukset ja asiakirjat

- Vasun orientaatiota koskeva teksti käytäntöön ja tavoitteiksi avattuna

- lapsen Vasun toteutuminen orientaation osalta

- kasvatuskumppanuuden toteutuminen

- seurakunnan ja päivähoidon yhteinen varhaiskasvatustyö

Monikulttuuristen lasten ja perheiden kohtaaminen

- monikulttuurisuus avautuu ymmärtämällä omia kulttuurisia juuriamme.Oman kulttuuriperimämme tunteminen auttaa tunnistamaan eri kulttuurien tavoissa ja näkemyksissä yhdistäviä asioita.

- lapsella on oikeus oman spiritualiteetin kasvuun, uskoon ja näkemykseen.

- koulutus rohkaisee tutustumaan eri uskontojen tapoihin tunnistamalla oman traditiomme vastaavia tapoja.

Kunnan varhaiskasvatussuunnitelmien päivitysapua

Koulutusta ja kirjallista ohjausapua kuntien varhaiskasvatussuunnitelmien päivittämiseen

uskonnollis-katsomuksellisen orientaation osalta.

Vertaiskouluttajatukea uskonnollis-katsomuksellisen orientaation kouluttajakoulutuksen saaneille

Työskentelen kouluttajaparina yhdessä seurakunnan kouluttajakoulutuksen saaneen työntekijän kanssa niissä kunnissa ja kaupungeissa joissa ei ole omia kouluttajakoulutuksen saaneita päivähoidon työntekijöitä. Koulutuspaketit suunnitellaan vastaamaan tilaajan tarpeita ja voidaan toteuttaa joko kerta- tai prosessikoulutuksena.

10. Miten ja mistä sinut tavoittaa?

Koulutuspalveluitani voi tilata ottamalla minuun suoraan yhteyttä joko sähköpostitse tai puhelimitse.

Katariina Nousiainen 045 877 8529

kata.nousiainen@dnainternet.net

10 kysymystä

Sara Reinikainen

Kirkkopäivillä 13.5. valittiin vuoden pyhäkoulunopettajaksi nokialainen nuori Sara Reinikainen. Hän vastasti tällä kertaa kysymyksiimme.

1. Onneksi olkoon, Sara! Miltä nyt tuntuu?
- On vähän hämmentynyt mutta tietysti ilonen olo. Koko jutussa riitti yllätyksiä loppuun asti, vaikka tiesinkin asiasta etukäteen.

2. Oletko toiminut pitkään pyhäkoulunopettajana?
- Täysivaltaisen opettajana olen toiminut vuoden, sitä ennen jonkin aikaa apuopettajana.

3. Mikä tehtävässä on parasta?
- Parasta on tietysti pyhäkoululaiset, heidän kuulumisiensa kuuleminen ja heidän kanssaan touhuaminen.

4. Mikä sinua haastaa opena eniten - ja aiheuttaa ehkä päänvaivaakin?
- Varmaankin se, miten saisin pyhikseen uusia, opettavia ja kehittäviä mutta kuitenkin hauskoja ja mukavia juttuja tytöille. Mietin myös sitä, kuinka saisin pyhiksen pysymään ns. freesinä, niin että se olisi aina mielenkiintoinen.

5. Mistä saat tukea tehtävääsi?
- Minua tukee työparini Marjo ja saan aina uutta intoa kun nään tytöt pitämässä hauskaa ja viihtymässä. Äitini auttaa minua pyytäessäni, ja sitten on vielä tuo Taivaan Isä. Jumala on aina tukenani.

6. Minkälaiset asiat ovat sinulle tärkeitä pyhäkoulussasi? Mitä haluat välittää lapsille?
- Ensisijaisen tärkeää pyhiksessä on yhdessä viihtyminen. Haluan edistää sitä ja auttaa tyttöjä elämässä eteenpäin. Tahtoisin opettaa lapsille elämää ja tärkeitä asioita Jumalasta ja Jeesuksesta tänäpäivänä. Haluan näyttää heille Kolmiyhteisen Jumalan. Vaikka Raamatun kertomukset ovat tärkeitä ja tahdon kertoa niistäkin, haluaisin ensisijaisesti auttaa tyttöjä pyhiksessäni saamaan kertomuksille syvempää merkitystä.

7. Kenen kanssa pidät pyhäkoulua?
- Pidän pyhäkoulua työparini Marjo Aitolan kanssa.

8. Olit Kirkkopäivillä pidettyjen Vekaraviisujen tuomarístossa. Millainen tehtävät se oli?
- Oli todella mukavaa. että minua pyydettiin sinne. Se oli jännittävää enkä ollut ehtinyt oikein valmistautua, mutta hyvin se silti meni. Oli jotenkin hienoa olla päättämässä voittajalaulusta ja kuulla tosi hienoja, uusia lastenlauluja.

9. Ehditkö pyhäkoulun ohessa harrastaa muuta?
- Luen ja piirrän todella paljon. Toimin myös isosena, ja olen käynyt koko vuoden koulutuksissa. Menen kesällä myös rippileirille isoseksi. Harrastan myös kirjoittamista ja olen käynyt sanataiteen perusopetuksessa kohta jo 6 vuotta. Pidän myös laskettelusta ja uimisesta, sekä matkustelusta jota perheeni harrastaa todella paljon

10. Kuulimme, että olet saamasa myös kummilapsen? Miltä se tuntuu?
- Kyllä, saan kummipojan helluntaina jolloin hänet kastetaan. Se on minulle todella suuri asia ja kunniatehtävä, ja haluan hoitaa osani lapsen lähellä hyvin. Toivoisin, että minusta tulisi pienelle pojalle tärkeä tuki ja turva ja että voisin opettaa hänelle asioita Jumalasta ja Jeesuksesta.

10 kysymystä

Vastaajana SLK:n uusi pääsihteeri Lasse Halme

1. Ensimmäinen viikko pääsihteerinä alkaa olla takana. Mitä kuuluu?

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Alkuun on ollut vähän kiirettä, mutta on ollut mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja asioihin. Osaltaanhan talo on tuttu jo entuudestaan, koska olen työskennellyt pitkään kirkon kasvatuksen kentällä ja ollut SLK:n johtokunnan jäsenenä useamman vuoden ajan.

2. Entä järjestön näkökulmasta, mitä SLK:lle kuuluu?

Neuvottelupäivillä Hämeenlinnassa 31.3.

SLK on järjestönä hyvässä tilanteessa. Takana on kunniakas yli sadan vuoden historia, ja järjestö on pystynyt uudistumaan ja vastaamaan kulloisenkin ajan haasteisiin. Yhteiskunnassa ja kirkossa eletään murroskautta, jossa perinteiset rakenteet muuttuvat, ja tämä asettaa seurakuntien toiminnalle aivan uusia haasteita esimerkiksi jäsenkehityksen kannalta. Tulevaisuus on lapsissa, joten heidän tukemisensa on jatkossa aivan yhtä tärkeää kuin ennenkin. Tämä on SLK:lle järjestönä haaste ja mahdollisuus.

3. Mitä on työpöydälläsi juuri nyt?

Juuri nyt pöydällä on vanhoja mappeja, joista tutkin järjestön syntyä ja historiaa. Tälle pohjalle rakentuvat nykyiset toiminnot ja verkostot. Nykyhetkessä pitää kiinni tietokone, joka tuo eteen ajankohtaiset asiat sähköpostin välityksellä.

4. Millainen keväästä on tulossa työsi kannalta? Nouseeko sieltä jokin tehtävä/asia erityisesti?

Tällainen muutos on kuin hyppäisi liikkuvaan junaan: monta asiaa on vireillä ja kokonaisuus pitää hahmottaa nopeasti. Ilmassa on odotuksia muutoksista ja uudistuksista, jotka koskettavat sekä omaa työyhteisöä että seurakuntien toimintaa yleisemminkin. Lasten ja perheiden elämää ajatellen merkittävä asia on 10 kysymystä kasvatuksesta, joka tulee julki loppukevään ja syksyn kuluessa.

5. Mikä sinua erityisesti haastaa kirkon varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä?

Yritän katsoa asioita lapsen ja perheen kannalta ja toimia lapsen parhaaksi. Ihmiset eivät arvosta erilaisia instituutioita samalla tavalla kuin ennen, ja siksi myös seurakuntien on pystyttävä osoittamaan, että ne toimivat ihmistä varten. Seurakuntien olisi tärkeää hahmottaa, että toiminta lasten ja perheiden hyväksi on myös strategisesti ja jäsenyyden kannalta viisasta.

6. Mikä siinä ilahduttaa?

Seurakuntien työssä ilahduttaa rohkea suuntautuminen eteenpäin. Edellisessä työssäni sain olla mukana kehittämässä Pienelle parasta -hanketta Helsingin seurakunnille. Yksityisessä elämässä ilahduttavat läheiset ihmiset, kuljeskelu metsässä ja meren rannalla sekä mukavat harrastukset.

7. SLK toimii tiiviissä yhteistyössä Lasten Keskuksen kanssa. Mitkä asiat ovat tekemisen keskiössä tällä hetkellä?

Valmistuneista hankkeista voi mainita ensimmäisen sähkökirjan, rippikoulumateriaalin, laulukirjat ja lastenkirjat. Tulevaisuuteen suuntautuu Aika pyhä -materiaali, joka palvelee kotien kristillistä kasvatusta ja yhteyttä seurakunnan ja kotien välillä.

8. Musiikki on intohimoinen harrastuksesi. Olet sanoittanut ja säveltänyt lauluja. Esität niitä myös. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten? Mitä muuta harrastat?

Musiikkimakuni on aika laaja, mutta ominta musiikkiani ovat rytmimusiikin eri muodot.

Kitara on Lassen instrumentti.

Lähivuosien paras konserttikokemus on Leonard Cohenin konsertti viime syksynä. Muukin kulttuuri maistuu, samoin liikkuminen luonnossa. Lapset ja lapsenlapset tuovat tekemistä ja sisältöä elämään.

9. Mikä kirja on yöpöydälläsi juuri nyt?

Ostin eräältä matkaltani saksankielisen version alun perin espanjalaisesta kirjasta Carlos Ruiz Zafón, Der Schatten des Windes. Sen avulla harjoitan myös kielitaitoa, ja onneksi kirja on niin vetävä, että jaksan sen tehdä.

10. Lomankin aika koittaa. Miten lomailet mieluiten?

Usein olemme tehneet jonkun matkan, ja sitten olen kunnostellut jotakin vanhaan omakotitaloon liittyvää. Ensi kesänä pääsemme kunnostamaan perikunnalle jäänyttä mökkirantaa kotiseutuni Kotkan lähettyvillä.

10 kysymystä

Mitä nyt Lastenkirkossa?

Vastaajana

hankekoordinaattori

Katja Saarela

lastenkirkko.fi

Lastenkirkko.fi sai viimein rakentajan järjestöömme. Medianomi Katri Saarela, tervetuloa!

Kerro, mitä olet tullut tekemään?

Olen tullut toimittamaan ja kehittämään Lastenkirkkoon uusia sisältöjä. Lisäksi rakennan yhteistyötä seurakuntien kanssa ja tarkoituksena on myös kouluttaa lapsityöntekijöitä osallistumaan Lastenkirkossa tehtävään työhön. Toivoisin, että Lastenkirkko nähdään tulevaisuudessa työvälineenä, jota voidaan soveltaa lapsityössä.

Mitä kirkkoon juuri nyt rakennetaan?

Mietintämyssyssä raksuttaa paljon asioita. Lastenkirkkoon pitää saada lisää toiminnallisuutta, tekemistä ja virtuaalitilaisuuksia. Työn alla on Pyhäkoulumajan kehittäminen ja vapaa chat eli Lastenkirkon käyttäjät voisivat ajoittain ylläpitäjän läsnä ollessa käydä chat–keskustelua. Tällä hetkellä chat on rajoitettu tiettyihin lauseisiin.

Miksi lastenkirkko.fi on olemassa?

Työkaverini Anita Ahitianen pohti juuri, mitä olisi kylä ilman kirkkoa? Mitä olisi nettimaailma ilman kirkkoa? Kirkon läsnäolo on tärkeä siellä, missä ihmiset ovat. Lastenkirkko tarjoaa helpon tavan tutustua kirkkoon sekä turvallisen nettiympäristön. Lastenkirkolla on noin 31 000 kirjautunutta käyttäjää. Lastenkirkossa vierailtiin viime vuonna yli 164 000 kertaa. Viime vuoden aikana ulkomailta on ollut lähes 3000 käyntiä.

Mikä on virtuaalikirkon keskeisintä antia lapselle?

Keskeisintä on se, että lapset pääsevät kaikessa rauhassa tutkimaan kirkossa olevia asioita toiminnan kautta. Myös kirkon sanoma on läsnä. Lastenkirkossa voi mm. kuunnella musiikkia, pelata pelejä, katsoa videoita, leikkiä piilosta, tehdä väritystehtäviä tai osallistua virtuaaliseen hartaushetkeen.

Miten kirkon lapsi- ja perhetyöntekijät voivat hyödyntää työssään virtuaalikirkkoa?

Teemme työtä, että lapsi- ja perhetyöntekijät löytäisivät Lastenkirkosta itselleen työkalun, jota voisi käyttää lapsityössä. Hyvä esimerkki löytyy Espoosta. Espoonlahden seurakunnassa kokoontuu Sodeklubi, joka on iltapäiväkerho alakouluikäisille lapsille. Sodeklubin työntekijät pitävät hartauden samanaikaisesti kerhossa oleville lapsille sekä Lastenkirkon kautta osallistuville lapsille. Työmuotoja kehitellään koko ajan. Olisi hienoa, jos lapsityöntekijät voisivat vaikka videotykkiä käyttämällä vierailla lapsiryhmän kanssa Lastenkirkossa.

Järjestimme 8.-9. maaliskuuta Lastenkirkon työpaja -koulutuksen, joka teki tutuksi Lastenkirkon työkalut. Pyrimme saamaan lapsityöntekijöitä eli aikuisia Lastenkirkkoon pitämään virtuaalitilaisuuksia sekä kohtaamaan lapsia.

Miten kirkko kytkeytyy pyhäkouluun?

Lastenkirkon Pyhäkoulumajassa järjestetään hartaushetkiä, joissa käsitellään samoja teemoja kuin pyhäkouluissa. Pyhäkoululehti ja Lasten Pyhäkoulu ovat tiiviissä yhteistyössä Lastenkirkon kanssa. Pyhäkouluhuoneessa julkaistaan esimerkiksi kuukausittain Lasten Pyhäkoulun teemoista nousevia videoita. Myös kyseisissä lehdissä pidetään esillä Lastenkirkkoa.

ikä on ollut lastenkirkko.fi:n menestynein juttu?

Joulukalenteri on ollut menestynein juttu. Tämän vuoden joulukalenteri tulee Turusta, joka on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Turun ja Kaarinan srky:n Kasvatusasiainkeskuksen työntekijät vastaavat joulukalenterista.

Sinulla on kaksi lasta, Saana (3 vuotta) ja Siiri (7 vuotta). Mistä he pitävät lastenkirkossa?

He tykkäävät pelata enkelipeliä ja käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. He ovat myös kriittisiä käyttäjiä ja kertovat, mitä kaikkea Lastenkirkossa pitäisi olla. Siiri haluisi esimerkiksi piirtää Lastenkirkossa. Lasten palaute on erityisen tärkeää.

Mikä on oma suosikkisi?

Vietän aikaa Lastenkirkossa ja osallistun lasten kanssa leikkeihin. Leikin tänään yhden lapsen kanssa piiloleikkiä. Aktiivisena ja touhukkaana ihmisenä viihdyn parhaiten siellä, missä on eniten tekemistä eli kryptassa. Tykkään myös siitä, että Pyhäkoulumaja on puussa ja mielestäni pääsiäismuna on hauska elementti.

Mistä haaveilet lastenkirkossa?

Vaikka mistä! Lisää kivoja toiminnallisia ja mielikuvituksellisesti rikkaita tapoja tutkia paikkoja, joista lapset saisivat myös oleellista tietoa. Lastenkirkko tarvitsee säännöllisesti uutta materiaalia, jossa toivon näkeväni myös lasten kädenjäljen. Haaveilen, että Lastenkirkko saisi lisää käyttäjiä ja aktiivisia aikuisia. Myös tulevaisuuden suunnitelmat kutittelevat mukavasti vatsanpohjaa...

Astu kirkkoon!

Käyttäjätunnus	Salasana