Hard Rock Hallelujah: Jeesus ja lopunajat populaarimusiikissa ja –kulttuurissa
Esitelmä Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran symposiumissa 16.11.2011.
Populaarimusiikki ja –kulttuuri
Tarkastelen Jeesusta ja lopunaikoja populaarimusiikissa ja –kulttuurissa, joilla tarkoitan suosittua ja yleisesti tunnettua musiikkia ja kulttuuria. Olen tarkastellut populaarikulttuurin määrittelyä ja tutkimusta toisaalla, joten tässä yhteydessä en mene syvemmälle määrittelyn problematiikkaan enkä perusteisiin.(1) Populaarikulttuuri ei ole sidoksissa yhteen tyylilajiin, mutta rockmusiikki on ollut yksi hallitseva muoto viime vuosikymmenten populaarikulttuurissa. Rockin kapeasti ymmärretty valta-aika alkaa olla ohitse, ja se on liittynyt vahvasti sähkökitaran syntyyn ja erilaisten mahdollisuuksien löytämiseen. Tämä tie alkaa olla loppuun kuljettu, joten tilalle ovat tulleet muut tekijät. Keskityn tässä 1950/60-luvulta alkaneeseen aikakauteen, jota eri perusteilla voi pitää omaleimaisena mm. nuorison esiintulon, äänilevyjen, elokuvien ja televisio vuoksi.
Jeesus kulttuurin tulkitsemana
Kukin aikakausi luo omia tulkintojaan Jeesuksesta. Näemme tämän jo Raamatussa: eri evankeliumien kuvat Jeesuksesta poikkeavat toisistaan. Ääripisteinä ovat Markuksen maanläheinen Jeesus ja Johanneksen maan päällä kulkeva lähes jumalallinen olento.
Eri aikoina Jeesusta on kuvattu Taivaallisena Kuninkaana tai Kärsivänä Kristuksena. Hän on ollut vaaleaihoinen ja lempeä Hyvä Paimen tai Pasoliinin elokuvan kiivas julistaja. Jeesus on yksi läntisen kulttuuripiirin perushahmoja, joka on kulttuurin keskiössä ja johon haetaan suhdetta myös uusien tulkintojen kautta. Elämme kristillisessä kulttuuripiirissä niin kauan kuin Jeesuksen hahmolla on tämä rooli ja merkitys. Perustava muutos tapahtuu silloin, kun tätä ei enää tapahdu tai joku muu, esimerkiksi Muhammedin hahmo saa tällaisen merkityksen. Kirkko on etsinyt yhtä tulkintaa, mutta kaikkina aikoina Jeesus on ollut myös myyttinen hahmo, joka saa erilaisissa ympäristöissä erilaisia tulkintoja.
Lopun ajat ovat niin ikään nousseet esiin eri aikoina erilaisilla tavoilla.(2) Populaarikulttuurissa tämä näkyy esimerkiksi katastrofielokuvissa, joissa maailma on vaarassa tuhoutua mitä moninaisempien syiden vuoksi. Musiikin puolella erityisesti hevirock käyttää hyväkseen apokalyptisiä kuvastoja, joissa saatana-hahmot sekä tuhon ja kuoleman aiheet risteilevät. Näissä hyödynnetään mytologiaa yleisesti, eikä selkeästi kristillistä tematiikkaa ole kovin paljon. Näin ollen Jeesus ja lopunajat esiintyvät populaarikulttuurissa yleensä erikseen.
Populaarikulttuurin Jeesus
1. Perinteinen Jeesus populaarikulttuurin keinoin ilmaistuna
Jeesuksen hahmoa populaarikulttuurissa voidaan tyypitellä erilaisin tavoin. Ensimmäinen tyyppi on perinteinen Jeesus-hahmo, joka ilmaistaan populaarimusiikin keinoin. Musiikki voi olla kiinnostavaa ja se voi olla antoisaa hengellisessä mielessä, mutta Jeesus-kuva ei tuo mitään uutta perinteiseen verrattuna. Jeesus tunnustetaan Herraksi tai Jumalan Pojaksi, ja tätä sanomaa ilmaistaan nykyaikaisen, voimakkaasti vaikuttavan musiikin avulla. Jeesus voi olla hieman dynaamisempi, vapaampi tai epäsovinnaisempi kuin perinteinen kirkon Jeesus, mutta periaatteellista eroa ei ole.
Tätä musiikinlajia voi kutsua gospel-musiikiksi tai gospel-rockiksi. Sanallista leikittelyä rock-kulttuurin kanssa edustaa esimerkiksi Larry Normanin kappale ”He’s A Rock That Doesn’t Roll” .(3) Sanaleikin avulla Jeesuksen todetaan olevan kallio, joka ei vieri pois alta. Sisällön kannalta perinteen ja nykyhetken kohtaamisessa perinne on määräävä osapuoli.
2. Tuonpuoleisuudesta riisuttu Jeesus
Muuttunutta ajankuvaa ja ajattelua ilmentää musikaali ja elokuva Jesus Christ Superstar. Sen voi tyypitellä sanoilla tuonpuoleisuudesta riisuttu Jeesus. Perusajattelun ilmentää avauskappale Heaven on Their Minds, jossa Juudas on laulajana.(4)
Juudas esittää varoituksen ja moitteen sanoja Jeesukselle. Laulun mukaan alussa oli vain ihminen, Jeesus, jolla oli hyvät opetukset. Vähitellen myytti alkoi ottaa hänestä vallan ja hän alkoi itsekin uskoa olevansa Jumala. Juudaksen mukaan Jeesus on sytyttänyt kaikki tuleen ja nyt he uskovat hänen olevan uusi Messias. Tämän vuoksi kaikkia kohtaa lopulta vahinko.
Esityksen symboliikka ammentaa maailmasta, jossa supertähteys oli vasta äskettäin noussut ilmiö. Ei ollut montaa vuotta siitä, kun Beatles soitti ensimmäisen stadion-konserttinsa pikkuruisten vahvistimien kanssa. Koko maailman mittakaavan supertähdet olivat uusi ilmiö. Tähtikulttiin sisältyi kohteen lähes jumalallinen palvonta, ja joskus asia nousi päähän tähdille itselleen.
Jesus Christ Superstar –esityksessä tämä on tapahtunut Jeesukselle: hän ei enää ymmärrä olevansa ihminen, vaan kuvittelee itsestään enemmän: hän on joutunut Messias-harhan valtaan ja uskoo sen, mitä massat sanovat. Siksi Juudas on asetelmassa oikealla asialla yrittäessään varoittaa Jeesusta ja estää tulevien tapahtumien toteutumisen. Juudas yritti pitää asiat oikealla raiteella, mutta epäonnistuttuaan surmasi myös itsensä. Elokuvan kokonaisuus ilmentää myös eräänlaista tyhjiin raukeamista: se päättyy kuviin, joissa tapahtumat esittänyt teatteriseurue purkaa lavasteet ja lähtee kotiin. Ylösnousemusta ei lopussa ole.
Esityksessä ei ole mitään puhetta tuonpuoleisuudesta tai siitä, että Jeesus olisi Jumalan lähettämä pelastaja. Aikanaan esitystä ja sen kuvaa Jeesuksesta paheksuttiin, mutta nykyään tämä ei enää herätä tunteita, vaan lauluja voidaan laulaa varsin yleisesti. Kertooko tämä aikojen muutoksesta myös kirkollisessa elämässä vai eikö enää tiedosteta, mistä esityksessä lauletaan?
Tuonpuoleisuuden pois riisumisen rinnalle tuli vihjaus maallisesta rakkaudesta, joka sisältyi Maria Magdaleenan rakkauden tunnustukseen. Myöhemmin tätä käsiteltiin Dan Brownin menestysromaanissa Da Vinci –koodi, joka nousi myyntilistojen kärkeen monissa maissa ja josta keskusteltiin kiivaasti.(5) Da Vinci –koodi väittää suoranaisesti, että Jeesus olisi ollut naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja heillä olisi ollut jälkeläisiä. Historiallisesti tällaiselle väitteelle ei ole perusteita, mutta nykyajan ihmistä kiinnostaa, olisiko Jeesus voinut olla naimisissa ja isä - tai miksi tämä ei olisi ollut mahdollista
Da Vinci-koodi väittää, että tieto Jeesuksen lapsesta olisi heikentänyt ratkaisevan tärkeää käsitystä Jeesuksen jumalallisuudesta. Tämä kertoo sen, että ainakin yleisissä mielikuvissa epäseksuaalisuus on liitetty Jeesuksen jumalallisuuteen. Välillisesti kirja esittää kysymyksen, sisältyykö seksuaalisuus Jeesuksen täyteen ihmisyyteen ja onko seksuaalisuus meissä Jumalan hyvän luomistyön vai syntiinlankeemuksen seurausta. Da Vinci-koodissa ei suoranaisesti kielletä Jeesukseen liittyvää tuonpuoleisuutta, mutta kysymyksenasetteluissa näkyy vahva nykyisen aikakauden ja tämänpuoleisuuden sävy.
Tuonpuoleisuudesta riisuttu Jeesus näkyy myös arvostetussa elokuvassa Montrealin Jeesus. Elokuva esittää kiinnostavan tulkinnan Jeesuksen elämästä, mutta siinä tapahtuu sama kuin Jesus Christ Superstarissa: Jeesus riisutaan tuonpuoleisuudesta. Elokuva kuvaa näytelmäseuruetta valmistelemassa näytelmää Jeesuksen viimeisistä päivistä. Näytelmään liittyvissä tapahtumissa on vastaavuutta Jeesuksen elämään. Jeesusta näyttelevä hahmo kaataa kuvauskalustoa samaan tapaan kuin Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät.
Lopulta päähenkilö kuolee ja lahjoittaa elinsiirron kautta elämän toiselle ihmiselle. Elokuva on kaunis ja uskoo elämän jatkumiseen nykyajan tulkitsemalla tavalla, mutta tuonpuoleisuus on poissa elokuvasta ja Jeesuksesta. Pelastus on tämänpuoleista.
Nämä esimerkit kuvaavat erästä populaarikulttuurin tapaa käyttää kristillistä ja Jeesukseen liittyvää aineistoa. Asioiden sisältö ja ymmärrys ei ole sama kuin se on ollut raamatullisessa ja perinteisessä uskonnollisessa ymmärryksessä.
Kristillistä ja mytologista aineistoa käytetään paljon elokuvissa. Esimerkiksi Matrix yhdistelee moneen uskontoon liittyviä asioita. Tähtien sodan tekijät ovat pyrkineet tietoisesti luomaan uutta mytologiaa. Elokuvassa voidaan nähdä tiettyjä arkkityyppejä, jotka ihmiset tunnistavat omassa elämässä. Näiden pohjalta synnytetään mytologisia hahmoja, jotka juuri sen vuoksi koskettavat ja liittyvät ihmisten elämään.(6)
Raamattu on varmasti Hollywoodin käsikirjoittajien perusaineistoa, jota luetaan, kun etsitään uusia aiheita elokuviin. Selkeästi raamatullisten elokuvien kulta-aikaa oli 1950-luku, jonka jälkeen suoranaiset Raamattu-elokuvat ovat vähentyneet. Jeesuksen hahmon voi kuitenkin nähdä monien elokuvien taustalla. Kirja ja myöhemmin elokuva Taru Sormusten Herrasta hyödyntää kristillistä mytologiaa, ja päähenkilön voi nähdä omanlaisenaan Jeesus-hahmona. Huumorin keinoin Jeesuksen elämää tarkastelee Monty Python –ryhmän Brianin elämä.
3. Jeesus rock-kulttuurin ilmentäjänä ja esikuvana
Kiinnostavin näkökulma avautuu siitä, kun populaarikulttuurin ja tässä tapauksessa erityisesti rockkulttuurin ihanteita on liitetty myönteisellä tavalla Jeesuksen hahmoon. Tästä esimerkkinä on Bob Dylan. Hänen ensimmäisiä menestyskappaleitaan oli The Times They Are A-changing, jossa kuvataan lähellä olevaa suurta muutosta.(7)
Laulu kuvaa muutoksen ja uuden aikakauden tuloa. Runollisten kielikuvien avulla kerrotaan, että vedet ovat nousemassa ja ne, jotka eivät opi uimaan, hukkuvat. Vanhempien on ymmärrettävä, mitä lapsille tapahtuu. Kaikkien on otettava vastaan tämä tosiasia, koska ajat ovat muuttumassa. Kutsu kuuluu myös vallanpitäjille, joiden on mentävä pois tieltä, elleivät he pysty tulemaan mukaan.
Lopussa tulee viite, joka yhdistää laulun Jeesukseen: ne jotka ovat nyt ensimmäisiä, niistä tulee viimeisiä. Tässä voidaan kuulla kaiku Jeesuksen julistuksesta Jumalan valtakunnasta: sen vaikutuspiirissä viimeiset tulevat ensimmäiseksi ja ensimmäiset viimeiseksi. Jumalan valtakunta muuttaa tämän ajan järjestelmät. Dylanin muissakin lauluissa on usein mukana apokalyptisiä sävyjä.
Dylanin kohdalla tällainen viite ei ole yllätys, sillä hänen kasvutaustansa oli juutalaisuus. Myöhemmin hänen elämässään oli selkeä herätyskristillisen uskoontulon vaihe, johon hän kuitenkin otti etäisyyttä. Vaihe oli ylikorostunut, mutta sama perusvire näkyy koko hänen tuotannossaan. Palattuaan esittämään normaalia aikaisempaa materiaalia, hän kuitenkin piti mukana myös uskonnollisia laulujaan. Konserttitilanteessa hän kertoi laulavansa omasta sankaristaan laulussa, joka kertoi Jeesuksesta hyvin raamatullisella tavalla.
Tämä peruskriittinen tai suorastaan profeetallinen perusvire avaa koko Dylanin ajatusmaailman. Mutta ei hänestä voi tehdä perinteisessä ja kirkollisessa mielessä ”uskovaista”. Dylanin ajatusmaailma ammentaa rockkulttuurista, jossa kapinallisuus, ulkopuolisuus, tietynlainen lainsuojattomuus ja anarkismi ovat myönteisiä arvoja. Siinä valossa kirkko on negatiivinen ilmiö. Tähän myönteisesti ymmärrettyyn kapinallisuuteen liittyy myös Jeesus.
Bob Dylan on silta Juice Leskisen lyriikkaan, jota rockkulttuurin ilmiöistä olen itse eniten tutkinut.(8) Näen paljon samaa Leskisen ja Dylanin ajatusmaailmassa ja elämän perushahmotuksessa. Leskinen on itsekin sanonut, että hänen Raamattunsa on Dylanin kootut laulut.
Juicen laulujen Jeesukseen liittyvää ajatusmaailmaa voi tarkastella laulun Matteus, Markus, Luukas ja mä valossa. (9) Laulu avaa kuvan, jossa rockbändi oli keikalla Jerusalemin urheilutalolla, ja bändin jäsenet ovat Matteus, Markus, Luukas ja mä (ilmeisesti Johannes), neljä Uuden testamentin evankelistaa. Kahden maailman kuvat menevät päällekkäin: on bändin asioita ja on evankelistojen asioita.
Juicen ajattelua kuvaa hyvin kertosäe: ”Totuus päätyikö evankeliumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin. Ja pidettiin ihmistä hyvänä.” Ehdoton totuus ei ole niin oleellinen, kunhan on hyvä sanoma ihmisille. Laulussa on kaunis kielikuva, jossa Nasaretista tullut henkilö soitti ihmistä kuin kitaraa: Jeesuksella oli tällainen vaikutus ihmisiin. Laulaja samaistaa itsensä Johannekseen.
Kun rockmusiikin ihanteet yhdistetään Jeesukseen, syntyy vastakkainasettelu, jossa myönteisiä ihanteita ovat itsenäisyys, vapaus ja elinvoima, ja ne joita vastustetaan ovat järjestelmän, määrittelyn ja kahlitun muodon maailmaa. Jeesus liittyy joukkoon, jota rock edustaa, ja myös Uuden testamentin kuvausten perusteella Jeesus oli kriittisessä suhteessa oman aikansa järjestelmiä ja vallanpitäjiä kohtaan.
Tästä löytyy yhdistävä linkki: Jeesus on eräänlainen esikuva rokkarille ja rock edustaa samoja ihanteita kuin Jeesus aikanaan. Historiallisesti suuntautunut eksegeetti voi sanoa, että tulkinta on yksipuolinen, mutta monet tulkinnat Jeesuksesta ovat yksipuolisia. Lähinnä tämä ajattelu voidaan liittää siihen osaan Jeesuksen toimintaa, jota monet eksegeetit pitävät kuitenkin alkuperäisimpänä eli Jeesuksen julistukseen Jumalan valtakunnan läheisyydestä.
Jeesuksen hahmon voi nähdä monissa Juicen lauluissa. Kappale Rakkauden ammattilainen on monimerkityksinen, mutta kielikuvat liittävät sen selvästi Jeesukseen. Ilman koulutusta oleva henkilö julistaa rakkautta, mutta ei tee sitä työn puolesta. Hänellä ei ole mihin päänsä kallistaisi. Hän tekee hyvää, mutta oppilaiden typeryys tekee siitä (vain) periaatteen. Viimeisen säkeistön mukaan hän kantaa mukanaan kaiken julmuuden ja pilkaan, ja saa vuorollaan naulat ranteiden ja nilkan läpi. Tarkoituksellisesti laulu on moniselitteinen, ja rakkauden ammattilaisen voi ymmärtää myös sanan vanhassa, prostituoitua tarkoittavassa merkityksessä.
Nämä esimerkit ovat Juice Leskisen uran myöhemmästä vaiheesta. Sitä ennen Jeesukseen liittyviä ajatuksia piti päätellä vihjeiden avulla. Yksi avainlaulu on Twistin ylivoimaa. Twistin ylivoimaa ei hallinut Rooman sotilas, mutta Messias toteutti sitä ristillä. Maailman mahtimiehet – Marx, Hitler, Stalin, Bokassa - eivät sitä tunteneet, mutta sama kapinallinen ihanne näkyi sotamies Rokassa. Twistin ylivoima on symbolinen ilmaus jostakin arvokkaasta ja elämää suuremmasta, ja Messias asettuu kaikkia maailman mahtimiehiä vastaan. Hän hurmaa maailman twistin ylivoimalla.
Rockkulttuurin ihanteiksi nousevat itsenäisyys, elinvoima ja vapaus. Olen tulkinnut näitä Tillichin kolmen polaarisen parin valossa: individualisaatio-partisipaatio, dynaamisuus-muoto, vapaus-kohtalo. (10) Rockmusiikissa näistä korostuvat ensimmäiset puoliskot. Mikäli pidämme Tillichin hahmotusta elämästä toimivana, rockkulttuuri näyttäytyy yksipuolisesti korostuneen yksilökeskeisenä, vapauden ja riippumattomuuden korostuksena. Siinä korostuu voimakas subjektiivisuus, mikä on yleisemminkin yksi tämän aikakauden peruspiirteistä. Äärimmilleen vietynä tässä tullaan hyvin lähelle hedonismia ja narsismia.
Ajattelun voi yleistää siten, että elämän perusluonne kaiken kaikkiaan on dynaaminen, ja Jumala on kosmista energiaa, joka vaikuttaa kaikessa, mutta jota ei voi vangita mihinkään määritelmiin. Tämä synnyttää anarkistisen ja mystisen perusvireen. Tässä valossa kaikki poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät ovat kielteisiä – ei vain toteutukseltaan, vaan periaatteessa. Määrittelyt rajoittavat elämää, joten kirkko ja papit ovat elämästä vieraantunut kontrolli- ja alistamisjärjestelmän osia. Jeesus voidaan nähdä rockissa ilmenevän elämäntavan ja –ihanteen edustajana. Vihjeiden kautta ilmaistuna rokkari jatkaa Jeesuksen jalanjäljissä, mutta sitäkään ei voi määritellä, koska mitään ei voi määritellä.
Läheisesti edelliseen liittyvä, mutta sitä vielä pitemmälle vievä ajattelutapa on se, jossa koko rockkulttuurin perusihanteiden nähdään olevan uskonnollisia ja eräässä mielessä Jeesuksen työn jatkamista. Tällöin ei välttämättä puhuta Jeesuksesta, vaan jaetaan hänen asenteensa ja tavoitteensa. Näkemys tulee ymmärrettäväksi, kun kristillinen usko ymmärretään suuntautumiseksi kohti tuonpuoleista ja pyrkimykseksi vapautua tavanomaisen eksistenssin kahleista. Sama pyrkimys voidaan tällöin nähdä rockmusiikin ytimessä.
Aiheesta on kirjoittanut rockjournalisti Steve Turner teoksessa Hungry for Heaven. (11) Hän ei ole teologi eikä tiedemies, mutta tuntee hyvin rockmusiikin ja sen tekijät. Hän käy läpi rockmusiikin historian ja juuret Yhdysvalloissa sekä mm. Beatlesin ja hippiliikkeen vaiheet. Pinnallisten ja kaupallisten vaiheiden keskellä punkrock, Bob Dylan ja U2 edustavat hänen perusnäkemyksensä mukaista suhtautumista. Oleellista on hengellinen etsintä, joka ei pysähdy, vaikka jotakin olisi jo löytynyt. Tämän ilmaisee esimerkiksi U2:n kappale I still haven’t found what I’m looking for.(12)
Hevirock ja lopunajat
Kristinuskon ja muiden mytologioiden kuvat lopunajoista elävät erityisesti hevirockissa:, jossa erilaiset paholaishahmot ovat usein esillä. Tavallisia teemoja ovat kauhu, tuho ja tuomio. Jänneväli on suuri siinä, kuinka tosissaan yhtyeet ovat näiden asioiden kanssa: osa on innoittanut esimerkiksi kirkkojen polttamista, mutta monille kysymys on teatterillisesta esityksestä, jossa käsitellään voimakkaita asioita elämässä. Tällöin rinnastuksena ovat esimerkiksi kauhuelokuvat. Hevirock hyödyntää erilaisia mytologioita, mutta suurin osa ei ole pahuuden asialla, vaan kuvaa enemmänkin elämän kamppailuja ja ristiriitoja mytologisen aineiston ja voimakkaan musiikin avulla.
Tunnettu kristillistä aineisto käyttänyt yhtye on Iron Maiden kappaleessa The Number of the Beast.(13) Kristillinen mytologia ei ole kuitenkaan pysyvä teema yhtyeen tuotannossa, vaan he ovat käyttäneet monipuolisesti erilaisia aiheita. Ilmestyskirjan tematiikka antoi innoituksen kahdelle peräkkäiselle levylle The Number of the Beast ja Piece of Mind.(14) Yhtyeen pitkää kaarta tarkasteltaessa havaitaan, että nämä ilmestyskirjasta ammentaneet levyt olivat eräs vaihe, mutta sen jälkeen yhtye on käyttänyt muuta materiaalia. Ilmestyskirja on ollut raakamateriaalia siinä missä moni muukin aineisto, mutta minään erityisenä kristillisyyden uutena ilmenemismuotona näitä ei voi pitää.
Suomessa käytiin kiivasta keskustelua rockin saatanallisuudesta 1980-luvulla. Sen käynnisti seinäjokelaisen nuorisotiimin kasetti Rock’n rollin maailma. 15)Yleisesti puhuttiin rockmusiikin vahingollisesta sisällöstä ja turmiollisesta vaikutuksesta. Melkoinen kulttuurinen muutos näkyy siinä, että Suomi lähetti vuonna 2006 Eurovision laulukilpailuihin edustajakseen Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah. (16)Tästä tulikin kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen euroviisuvoittaja. Kappaleen teksti on hyvä esimerkki siitä, miten mytologisia aineistoja populaarikulttuurissa käytetään, joten tarkastellaan sitä tarkemmin.
Hard Rock Hallelujah! Hard Rock Hallelujah!
The saints are crippled On this sinners' night
Lost are the lambs with no guiding light
The walls come down like thunder The rocks about to roll
It's The Arockalypse Now bare your soul
All we need is lightning With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising Give us the sign
Now let us rise up in awe
Rock 'n roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
In God's creation supernatural high
The true believers Thou shall be saved
Brothers and sisters keep strong in the faith
On the day of Rockoning It's who dares, wins
You will see the jokers soon'll be the new kings
All we need is lightning With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising Give us the sign
Now let us rise up in awe
Rock'n roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
In God's creation supernatural high
Wings on my back I got horns on my head
My fangs are sharp And my eyes are red
Not quite an angel Or the one that fell
Now choose to join us or go straight to Hell
Hard Rock Hallelujah!
Hard Rock Hallelujah! Hard Rock Hallelujah! Hard Rock Hallelujah!
Rock 'n roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
Demons and angels all in one have arrived
Rock 'n roll angels bring thyn Hard Rock Hallelujah
In God's creation supernatural high
Hard Rock Hallelujah!
Laulu käyttää lomittain aineistoa uskonnollisesta mytologiasta ja rockkulttuurin maailmasta. Siinä esiintyy rock-enkeleitä, rock-tuomio, rock-pelastus ja rock-halleluja. Ovatko hahmot hyviä vai pahoja?
Laulun alku kuvaa rampoja pyhimyksiä. Tulossa on jotakin uhkaavaa, johon liittyvät hahmot voi aluksi hahmottaa pahuuden ja demonien maailmasta käsin. Siihen liittyvät esittäjien omat hirviöhahmot. Kaikki sortuu ja tulee alas. Englanninkielisellä sanaleikillä todetaan, että ”the rocks about to roll”, kalliot ovat vierimässä pois. Apokalypsista on tullut ”Arockalypsis”. Rock’n’roll-enkelit tuovat raskaan rokin ylistyksen. Paholaiset ja enkelit ovat yhdessä, tai jopa yhdistyneinä.
Asetelma lähtee liikkeelle pahuuden kuvastosta, mutta muuttuu: laulu kehottaa pitämään uskon vahvana. Jälleen sanaleikillä ilmaistaan, että on tulossa – ei tilinteon päivä, reckoning, vaan rockin päivä, ”rockoning”. Ne, jotka pysyvät vahvana, voivat järjestyksen muuttuvan. Rock’n’roll-enkelit tuovat raskaan rockin ylistyksen. Pahannäköisestä alusta huolimatta sisältö kääntyy positiiviseksi, valoisan pelastuksen lupaukseksi.
Tämä motiivien sekoittaminen on tyypillistä populaarikulttuurille: päällepäin näytetään paholaishahmoja, mutta sisällöllisesti esitetään myönteistä sanomaa. Hirviöhahmojen sisällä sykkii lämmin sydän, aivan kuin Kaunotar ja hirviö –kertomuksessa. Tällainen Hard Rock Hallelujah sopii kaikille vauvasta vaariin. Raskaassa rockissa näyttää olevan jotakin suomalaisuudelle ominaista, koska monet ja parhaiten maailmalla menestyneet suomalaiset yhtyeet pohjaavat nimenomaan tähän tyylilajiin. Siinä on jotakin alkuvoimaa, synkkyyttä ja sisua, jotka ovat suomalaisuuden peruspiirteitä.
Lopuksi
Aika näyttää kuinka kestäviä nämä populaarimusiikin ja –kulttuurin tulkinnat ovat, mutta ne ovat ilmausta erään aikakauden kulttuurista ja sen pohjalta nousevista uskonnollisista motiiveista. Siinä on keskeistä vapautuminen määritellystä ja oikeaoppisesta uskonnon maailmasta, ja uskontoa käytetään kulttuurisen luovuuden raaka-aineena. Menneiden vuosikymmenten rockmusiikin valta-aika alkaa olla ohi, ja siihen pohjautuvia tuoreita uskonnollisia tulkintoja on tuskin odotettavissa lisää. Osa käyttämistäni esimerkeistä on jo vanhempaa materiaalia., mutta uudempaa selvästi Jeesukseen liittyvää aiheistoa ei ole noussut esiin.
Mistä nousevat uudet Jeesus-kuvat – vai onko Jeesuksen merkitys kulttuurin keskiössä väistymässä? Pirstoutuneen aikakauden kuva voisi olla sisäisesti ja mieleltään jakautunut Jeesus. Monikulttuurinen aikakausi voi tuoda eri uskontojen piirteitä yhdistelevän pelastajahahmon. Virtuaalisen aikakauden Jeesus voi olla fantasiamaailman erilaisia elementtejä yhdistelevä virtuaalinen hahmo. Tarkemmin katsottuna tällaisesta saatiin esimakua Matrix-elokuvassa: se on virtuaaliaikakauden Messias-kuvaus, jossa puhtaasti kristilliseen Jeesus-kuvaan liittyy eri uskonnoista ja kulttuureista nousevia piirteitä.(17)
Kirjallisuus
Brown, Dan
2004 Da Vinci –koodi. Suomentanut Pirkko Biström.
Dylan, Bob
1966 Greatest Hits. CBS 62847.
Halme, Lasse2008 Uskonto ja kasvatus vuorovaikutuksena. LK-kirjat/Lasten Keskus.
2003 The Polarity of Dynamics and Form: The Basic Tension in Paul Tillich’s Thinking. Tillich-Studien - Beihefte, Band 4.
1989 Rock on räjähtävää voimaa: Juice Leskisen laulutuotannon analyysi ja teologinen arviointi. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.
1988 ”Pedon luku”: Esimerkki heavyrockin eskatologiasta. Risto Saarinen ja Risto Uro (toim.), Lopun ajat eilen ja tänään, 169-176.
Iron Maiden
1982 The Number of the Beast. EMI 2 C 070 07608.
1983 Piece of Mind. EMI 10 C 068-007724.
Jesus Christ Superstar
1973 San. Tim Rice, säv. Andrew Lloyd Webber. CIC Video/Universal Pictures.
Leskinen, Juice
1990 Sinä. Grand Slam/Johanna Kustannus.
2003 Tuomaksen evankeliumi. Grand Slam/Johanna Kustannus.
Lordi
2006 Hard Rock Hallelujah. Sävel ja sanat: Mr Lordi. HMC Music Publishing.
McClutheon, Russell T.
2000 Myth. – Braun Willi & McClutheon, Russell T. (ed.), Guide to the Study of Religion.
Norman, Larry
1991 The Best of Solid Rock. Spark Music.
Rock’n rollin maailma
Saarinen, Risto & Uro, Risto
1988 Lopun ajat eilen ja tänään. Kirkon tutkimuskeskus, sarja A N:o 48.
Turner, Steve
1988 Hungry for heaven: Rock and roll and the search for redemption.
U2
1988 Rattle an Hum. Island Records.
[1] Ks. Halme 2008, 81-86.
[2] Ks. esim. Saarinen – Uro, Lopun ajat eilen ja tänään (1988).
[3] Esim. Levyllä The Best of Solid Rock (1991).
[4] San. Tim Rice, säv. Andrew Lloyd Webber. CIC Video/Universal Pictures 1973.
[5] Brown 2004.
[6] Ks. tarkemmin Halme 2008, 96 sekä McClutheon 2000.
[7] Esim. levyllä Greatest hits. CBS 62847.
[8] Lisensiaattityöni Rock on räjähtävää voimaa: Juice Leskisen laulutuotannon analyysi ja teologinen arviointi valmistui vuonna 1989. Tiiviissä muodossa Juicen laulujen ajatukset on esitelty teoksessani Uskonto ja kasvatus vuorovaikutuksena (Halme 2008, 102-122).
[9] Levyllä Sinä (1990) sekä myöhemmin kokoelmalla Tuomaksen evankeliumi (2003).
[10] Ks. tarkemmin väitöskirjani The Polarity of Dynamics and Form: The Basic Tension in Paul Tillich’s Thinking (2003).
[11] Turner 1988.
[12] Levyllä Rattla and Hum (1988).
[13] Levyllä The Number of the Beast (1982)
[14] Ks. tarkemmin Halme 1988, 169-176.
[15] Rock’n rollin maailma. Nuorisotiimi. Tuottaja Timo Närhi. Seinäjoki.
[16] Sävel ja sanat: Mr Lordi. HMC Music Publishing 2006.
[17] Ks. tarkemmin Halme 2008, 95-96.
Itälahdenkatu 27 A, 3 krs. 00210 Helsinki