Strategia

SLK todentaa visiotaan vuorovaikutuksessa yhteistyökumppaneidensa kanssa ja nostaa toiminnassaan (strategia- ja kehitystyö, koulutus, julkaisutoiminta, vaikuttaminen) esiin seuraavat kysymykset ja linjaukset:

Narratiivinen Raamatun tulkinta- ja käyttötapa

Vaikka maailma ja todellisuus on pirstoutunut, moderni muuttunut postmoderniksi, on kristinuskon suuri kertomus edelleen uskottava ja kristityt voivat edelleen hahmottaa todellisuutta Kristuksen läsnäolon kautta. Itse asiassa postmoderni tarjoaa kristilliselle uskolle enemmän elintilaa kuin maailman teknokraattiseen hallitsemiseen ja rationaaliseen selittämiseen pyrkinyt moderni.

SLK näkee luterilaisen kansankirkon kertomuksen ja kertojien yhteisönä. Kristinuskon kertomus ihmisestä, maailmasta ja Jumalasta nähdään totuuskertomuksena, jonka varaan siihen sitoutunut yhteisö, kristillinen kirkko, rakentaa elämänsä. SLK edistää narratiivista Raamatun tulkinta- ja käyttötapaa sekä toimintaa, joka vahvistaa kristinuskon Suuren kertomuksen ja ihmiselämän pienten kertomusten kohtaamista ja dialogia.

Yhtymäkohtien löytyessä ihminen saa uskosta voimaa arkiseen elämäänsä ja Raamatun keskeiset kertomukset sisäistyvät niin, että ne auttavat häntä ymmärtämään paremmin itseä ja maailmaa.

Kirkko ihmettelyn tilana

Lapsi tutustuu asioihin kokeilemalla ja toimimalla. Hän havainnoi ja tekee löytöjä kaikilla aisteillaan. Hän kokee asioita yksilöllisesti, tunteiden vahvistamana, vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Asiat sisäistyvät, kun havainnot, toiminta, kokemus ja oivallus yhdistyvät.
SLK tukee tätä lapselle ominaista tapaa toimia kokonaisvaltaisesti ja tarttua asioihin kaikilla aisteillaan. Esteettiseen kokemiseen, samoin kuin uusien havaintojen ilmaisemiseen, tulee antaa tilaa. Kokonaisvaltaiseen pedagogiikkaan kuuluu myös yksilöllinen kohtaaminen ja kasvun yhteisöllinen luonne; vuorovaikutuksessa sekä oppijassa että ympäristössä tapahtuu muutoksia.

Uskon lähtökohta on Jumalan läsnäolo maailmassa ja Kristuksen läsnäolo sanassa ja sakramenteissa. Tälle Pyhän läsnäololle ihminen avautuu kaikilla aisteillaan. Siitä syntyy Pyhän ja ihmisen vuorovaikutus, dialogi, jota voi kutsua myös leikiksi. Unohtamatta sanallisen julistuksen merkitystä SLK kehittää niin lapsille kuin aikuisille keinoja ja mahdollisuuksia kohdata Pyhä kaikilla aisteilla.

Leikkivänä kirkkona luterilainen kirkkomme kasvaa Näkemisen, Liikkeen ja Ihmettelyn tilaksi, jossa on avaruutta olemiselle, jossa avataan ovia Pyhän kohtaamiselle ja päästään sisälle Salaisuuteen.

Lapsi esikuvana

Lapsi oppii asioita leikin kautta itse tekemällä, kokeilemalla ja tutkimalla. Leikissä ei kuitenkaan ensisijaista ole opiskelu, vaan siinä juostaan, piiloudutaan, etsitään, tutkitaan, piirretään, kuunnellaan, lauletaan, katsellaan ja ihmetellään – ja samalla muokataan ja otetaan monet asiat omiksi.

Leikki on monitasoinen käsite. Sen tuntomerkkejä ovat aktiivinen läsnäolo, nautittavuus, jännittävyys, vapaaehtoisuus ja syvä sitoutuminen. Leikki kuuluu myös  aikuisuuteen. Leikki on elämänasenne, joka avaa väyliä luovuuteen, tutkimiseen ja oppimiseen.

SLK näkee, että leikin ja Leikkiväksi kirkoksi kasvamisen kautta luterilaisessa kansankirkossamme vahvistuvat armo, armahtavaisuus, ilo ja toivo sekä kunkin henkilökohtaisen elämän että  seurakunnan yhteisen elämän kantavina voimina. Samalla ymmärrämme paremmin, mitä Jeesus tarkoitti kutsuessaan luokseen lapsen, asettaessaan hänet opetuslasten keskelle ja sanoessaan: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Mt 18:3).

Laulava kirkko – laulava lapsi  

Musiikki liittyy kirkkovuoden kiertoon ja jokaisen seurakuntalaisen arkeen ja juhlaan. Musiikki on voimakkaasti yhteisöllinen kokemus, mutta jättää tilaa henkilökohtaisille kokemuksille. Se myös tutustuttaa vieraisiin kulttuureihin ja yhdistää erilaiset oppijat ja toimijat. Musiikki on liitettävissä moniin muihin esteettisyyskasvatuksen alueisiin.

SLK näkee, että jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus musiikin tuomaan mielihyvään ja musisointiin omien edellytystensä mukaisesti. Seurakuntien työmuodot ja jumalanpalveluselämä luovat musiikkikasvatuksellisesti merkittäviä tilanteita lapsen elämään. Turvallisen ääniympäristön luomisella edistetään lapsen kokonaisvaltaista kehittymistä jo varhain. Musiikkikasvatus alkaa hiljaisuuden kokemisesta, ja tie musiikkiin kulkee kuunnellen, laulaen, liikkuen ja soittaen.

Seurakunnilla on vastuu siitä, että lapset kuulevat hengellistä musiikkia ja saavat osallistua sen toteuttamiseen. Virren opettaminen ja virsiperinteen vaaliminen on seurakunnan ja sen työntekijän ainutlaatuinen tehtävä. SLK luo toimintamalleja tämän tehtävän tueksi.

Tasavertainen mahdollisuus kasteopetukseen

Kasteen kautta lapsesta tulee täysivaltainen seurakunnan jäsen, jolla on samat oikeudet kuin aikuisella. Kasteessa seurakunta sitoutuu tukemaan vanhempia ja kummeja lapsen kristillisessä kasvatuksessa, joka viime kädessä on kodin oikeus ja tehtävä.
Hahmottaessaan vastuutaan lapsen kasteopetuksesta seurakunta joutuu etsimään tasapainoa kokoavan työn, verkostotyön ja kotien tukemisen välillä.

SLK pitää tärkeänä sitä, että mahdollisimman moni lapsi kastetaan. Yhdessä seurakuntien kanssa SLK pyrkii siihen, että kaikilla kastetuilla lapsilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada laadullisesti hyvää kasteopetusta ja että vanhempia tuetaan tässä tehtävässä.

SLK kehittää työtään niin, että kasteopetus voi toteutua kaikkialla maassamme. Lähtökohtana on seurakuntien ja kotien yhteistyö. Seurakunta on ja toimii siellä, missä perheet ovat. Perheitä ja heidän asiantuntemustaan oman perheensä ja lapsensa suhteen kunnioitetaan.

Kasvatuskumppanuus – avain paikalliseen yhteistyöhön

Kasvatuskumppanuus tarkoittaa vanhempien ja seurakunnan kasvatustyössä toimivien ammattilaisten tietoista ja toisiaan kunnioittavaa sitoutumista yhteiseen toimintaan lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja oppimisen hyväksi.
Kasvatuskumppanuus vahvistaa eri tahojen välistä keskusteluyhteyttä, jotta vanhempien ja työntekijöiden tiedot ja kokemukset yhdistyvät. Tämä luo edellytyksiä lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseen.

Myös seurakuntien moniammatilliset tiimit lisäävät mahdollisuuksia nähdä perheiden elämäntilanteiden kokonaisuus, perheiden erilaiset ja yhteiset tarpeet sekä etsiä mahdollisuudet toimia yhteisvoimin perheiden parhaaksi. SLK tukee seurakuntia niin, että ne voivat olla oman identiteettinsä pohjalta aktiivisesti mukana kunkin paikkakunnan kasvatuskumppanuuden toteutuksessa. Toiminnan pohjana on valtakunnallinen Varhaiskasvatuksen perusteet -suunnitelma.

Perusresurssi – ammattitaitoinen henkilökunta

Muutos ja sen kohtaaminen kuuluu aina elämään. SLK näkee muutoksen mahdollisuutena, ei uhkana, ja luo keinoja, joilla muutosta ja sen merkitystä analysoidaan lasten ja lapsityön kannalta sekä muunnetaan käytännöiksi ja työn rakenteiksi.
Resurssien osalta SLK lähtee siitä, että työn keskeinen voimavara on lapsi- ja perhetyön ammattitaitoinen, vahvan ammatillisuuden omaava henkilöstö. Samalla SLK vahvistaa ja selkeyttää vapaaehtoisten työntekijöiden, erityisesti pyhäkoulunopettajien, asemaa ja tehtävää kasteopetuksessa.

Sukupolvien ketju

Uskonnon merkitystä voidaan kuvata sanalla ketju, joka tekee yksittäisestä ihmisestä yhteisön jäsenen. Yhteisö kokoaa yhteen aikaisemmat, nykyiset ja tulevat jäsenet. Sen identiteetin ja olemassaolon perusta on traditio, yhteinen, kollektiivinen muisti. Suomalaisessa yhteiskunnassa kristillinen usko säilyttää ja siirtää merkittävää koko kansakunnan yhteistä perintöä.

Nyky-yhteiskunta korosta yksilön oikeutta ja kykyä luoda itsenäisesti oma maailmankuvansa ja arvomaailmansa. Se ei kuitenkaan voi syntyä tyhjästä. Lapset tarvitsevat rakennusaineksia elämänkastomuksensa ja arvomaailmansa hahmottamiseen.
SLK näkee, että yhteisen tradition siirtäminen sukupolvelta toiselle on suomalaisen yhteiskunnan olemassaolon edellytys. Ilman oman kulttuuriperinteen ja uskonnon tuntemusta on vaikea elää moniarvoisessa maailmassa.

SLK kehittää keinoja, joilla suomalaisen yhteiskunnan kulttuurinen ja uskonnollinen traditio siirtyy sukupolvelta toiselle. Erityisesti SLK selkeyttää ja tukee isovanhempien osuutta tradition siirtäjinä sekä vahvistaa yhteyksiä ja toimintaa pienten lasten vanhempien parissa. Sisällöllisesti tärkeää on iltarukousperinteen siirtäminen, kirkkovuoden juhlien tunteminen sekä keskeisten hengellisten laulujen ja virsien oppiminen.

Lapset rikastuttavat jumalanpalvelusta ja jumalanpalvelus lapsia ja heidän kotejaan

Suomalaisten henkilökohtainen uskonnollisuus – rukoileminen, hiljentyminen, Jumalaan uskominen – ei ole viimeisten 20 vuoden aikana olennaisesti muuttunut. Kokonaisuudessaan suomalaista uskonnollisuutta luonnehtii vähäinen julkinen osallistuminen, mutta eurooppalaista keskitasoa aktiivisempi yksityinen uskonnonharjoitus. Usko ja uskominen jaksavat siis Suomessa hyvin, mutta osallisuus seurakuntien toimintaan on vähenemässä.

Kirkkomme lapsi- ja perhetyöllä on vankka kokemus lasten ja heidän kotiensa hartaus- ja jumalanpalveluselämästä. SLK näkee tämän kokemuksen aarteena, jonka tulisi rikastuttaa koko seurakunnan hartaus- ja jumalanpalveluselämää. Ollessaan yhteydessä muuhun seurakuntatyöhön myös lapsityö oppii uutta ja löytää paikkaansa seurakunnan elämän kokonaisuudessa.

Hartaus- ja jumalanpalveluselämän kehittämisen keskeisiä tavoitteita ovat SLK kannalta sillan luominen lapsityön omien jumalanpalvelusten ja päämessun välille, lapsia ja heidän kotejaan koskettavien perhemessujen toteutuminen kaikissa seurakunnissa sekä verkostoyhteistyössä toteutettujen joulu-, pääsiäis- ja kevätkirkkojen toteutuminen lapsen Jumala-suhdetta vahvistavalla tavalla.
Edelleen SLK tähtää siihen, että lasten ehtoollisella käynti kasvaa.

Lasten ja kotien hätä

Selkeä enemmistö (n. 70 %) suomalaisista lapsista voi hyvin. Samalla kasvaa huonosti voivien lasten ja kotien määrä.
Pahoinvointi ei ole sidoksissa vain kodin talous- ja elämäntilanteeseen. Näyttää siltä, että suomalaisilla lapsilla on ”aikuisen ihmisen läsnäolon vaje”.

Pahoinvointiin liittyy usein myös perheväkivaltaa sekä alkoholin ja huumeiden käyttöä. Vaikka SLK on perinteensä pohjalta ensisijaisesti kristilliseen kasvatukseen keskittynyt järjestö, haastaa lasten ja kotien hätä sekä SLK:n että seurakuntien lapsi- ja perhetyön tarkistamaan tehtäväänsä tällä alueella. Keskeiseksi nousee toisaalta kasvatuksen ja diakonian yhteistyö seurakuntien sisällä, toisaalta erilaisten lastensuojelun ja lasten hyvinvoinnin yhteisöjen valtakunnallinen yhteistyö.

SLK selkeyttää tehtäväänsä lapsi- ja perhediakoniassa sekä luo seurakunnille välineitä vähentää lasten ja heidän kotiensa hätää.

Yhteistyö ”hyvän omantunnon ihmisten” kanssa

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta SLK toimii yhteistyössä monien tahojen kanssa. Tämän toiminnan lähtökohtana on kaksi näkemystä: jokaisella ihmisellä on Jumalan luomana ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihmisarvo; luomistyön seurauksena jokaisessa ihmisessä asuu omatunto ja pyrkimys hyvään.

SLK näkee yhteistyökumppanit ”hyvän omantunnon ihmisinä”, joiden kanssa yhdistys painottaa lapsuuden itseisarvoa ja ainutkertaisuutta, vaalii lapsuutta sekä tukee lasta ihmisenä kasvamisessa. Erityisen tärkeää on lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistuminen sekä omantunnon kehittyminen.

Yhteistyössä muiden kanssa SLK kehittää metodeja lasten tunnekasvatukseen ja omantunnon kasvun tukemiseen.