Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossa

Kastettuna jokainen lapsi on seurakuntansa jäsen. Kasteeseen perustuen lapsella on oikeus olla aktiivinen seurakunnassaan, tuntea osallisuutta kotiseurakunnastaan sekä saada kristillistä opetusta ja kasvatusta kotona ja seurakunnassa. Lasta ja lapsuutta arvostava kirkko kuulee, näkee ja ottaa lapsen tosissaan huomioon kirkon jäsenenä.

Se pohtii lapsen parasta ja kuulee lapsia tehtäessä toiminnallisia, rakenteellisia ja hallinnollisia päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin.

Kohti uudenlaista toimintakulttuuria

Suomessa lapsen oikeuksien toteutumisesta on keskusteltu melko vähän. Kirkko ja seurakunnat voivat olla edelläkävijöitä lapsen oikeuksien toteutumisen edistämisessä ja lapsen oikeuksien puolustamisessa. Lapsen todesta ottaminen kirkossa vaatii uudenlaista vuorovaikutusosaamista ja toimintakulttuuria: toimintaa lähdetään rakentamaan pienimpien ehdoilla. Lapsen todesta ottamisen vaikutukset liittyvät muun muassa jumalanpalveluselämään, tilaratkaisuihin, kirkolliseen kieleen, toiminnallisiin painotuksiin, päätöksentekoon ja lainsäädäntöön.

Pohdittavaksi

• Miten seurakuntaelämää voidaan toteuttaa lapsilähtöisemmin?
• Miten lapset ja perheet voivat osallistua heille luontevalla tavalla jumalanpalveluselämään, seurakunnan toimintaan ja niiden suunnitteluun?
• Miten lapsi otetaan huomioon aktiivisena toimijana seurakunnassa?
• Otetaanko seurakunnan, hiippakuntien, kokonaiskirkon ja järjestöjen päätöksenteossa jatkuvasti huomioon lapsen näkökulma? Miten lapsen näkökulman huomioonottamista päätöksenteossa voidaan kehittää?
• Mikä on aikuisen vastuu ja tehtävä lapsen oikeuksien toteutumisessa?

Teksti on ote Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmän laatimasta Vake-asiakirjasta: Lapsi on osallinen - kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirja. Se julkistettiin 3.3.2008  (Tässä käytetty väliotsikointi poikkeaa asiakirjasta).

Kuva: Futureimagebank