Virrestä viis!

Yhteisesti laulettu virsi tuntuu hyvältä. Se liittää meitä toinen toisiimme, yli sukupolvien. Se antaa joskus sanoin kuvaamatonta voimaa ja yhteistä ymmärrystä.  Se on yhteisöllisyyden merkki.
  Jumalanpalveluksissa laulettavat virret ja laulut valitaan sisältölähtöisesti kirkkovuoden mukaan. Tässä vinkkaamme valitsemaan virsiä  Laskiaissunnuntain perhemessuun.

Virren kautta voi kertoa tarinoita. Se kertoo meille luonnollisesti Jeesuksesta. Sen avulla voi julistaa Pyhää Kolminaisuutta, kiittää. Virren kanssa voi jopa ylistää! Sitä tulee muuten  harvemmin tehtyä arjen keskellä. Laulaen voi puhua asioista, jotka jäävät arvoituksiksi ja salatuiksi.

Virsi johdattaa meitä rukoukseen, anteeksipyyntöön ja armon lähteelle. Se syventää ja kirkastaa meille ehtoollista. Virsissä laulamme kuolemasta, ylösnousemuksesta, taivaasta. Virsi lohduttaa, auttaa surussa.

Virren avulla voimme katsoa myös omaa elämäämme. Ihmeellisellä tavalla vanha virsi voi liittyäkin minun elämääni, kertoa jopa siitä. Meillä on kaipaus myös uuteen virteen, uuden virren säveliin ja sanoihin.

On sanottu, että se joka laulaa, rukoilee kahdesti. Jumalan kuviksi luotuina meille on annettu omat äänemme. Kun laulamme, teemme jotakin hyvin henkilökohtaista. Avaamme suumme, annamme äänen muiden kuultavaksi. Tässä äänessä ihminen on mukana kokonaisvaltaisesti. Ääni on fyysistä, hengitämme, tuotamme ääntä, keho resonoi. Äänessä on mukana myös ajatus ja tunne. Koko minä soi!

Virret kirkkovuoden mukaan

Jumalanpalveluksissa laulettavat virret ja laulut valitaan sisältölähtöisesti kirkkovuoden mukaan. Kullakin virrellä on oma lähtökohtansa, oma tehtävänsä. Jumalanpalveluksen tukirunko muodostuu viidestä virrestä:

• Alkuvirsi vie  meitä yhteen Jumalan kasvojen eteen, hiljentymään ja kuuntelemaan Jumalan puhetta. Se johdattaa myös pyhäpäivän ja kirkkovuoden aiheeseen.
• Kiitosvirsi lauletaan Pyhälle Kolminaisuudelle. Siinä kiitetään Isän Luojan luomistyötä, Pojan Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemista, lunastusta, sekä Pyhän Hengen uudeksi tekevää voimaa.
• Päivän virsi on messun päävirsi. Se liittyy päivän teksteihin. Siinä korostuu seurakuntavirren luonne julistuksena, sanan mietiskelynä ja rukouksena.
• Uhrivirren aikana katetaan ehtoollispöytä. Sen leipä ja viini muistuttavat meitä Kristuksen uhritiestä, Kristus kuoli meidän edestämme. Uhriin liittyy myös seurakunnan lahja, kolehti. Annamme lahjaksi sitä, mitä olemme itse saaneet lahjaksi Jumalalta.
• Loppuvirsi lähettää meidät jumalanpalveluksesta matkaan! Se on yleensä kiitosaiheinen, muistutellen vielä pyhäpäivän teemasta.

Näiden lisäksi virttä ja muuta musiikkia voi käyttää läpi jumalanpalveluksen eri kohdissa.
Virsikirjan sijasta voidaan käyttää myös muuta musiikkia. Seurakuntavirren asema on kuitenkin taattava!

Laskiaisunnuntaina

Laskiaissunnuntain perhemessun virret  on valittu Lasten virrestä. (Lasten virsistähän  osa on samoja kuin Virsikirjassa) Näillä lauluvalinnoilla liitymme myös pyhäkoulusuunnitelman lauluihin; vrt. On ilo, ilo ilo olla yhdessä sekä Käteeni tartu! Avatkoon nämä laulut myös Lasten virren 20-vuotisjuhlat, nehän voivatkin kestää koko vuoden!

Alkulaulu LV 59 On ilo olla yhdessä tuo meidät iloisesti sisään kirkkoon. Huivit, joita käytämme myöhemmin  toisessa yhteydessä, voivat tässä toimia kertosäkeen vauhdittajina: ”On ilo, ilo, ilo olla yhdessä, viettää hyvää hetkeä. On ilo, ilo, ilo olla yhdessä taivaan Isän lähellä.” Liitymme tällä laululla Jumalan kansan juhlaan.
Musiikkiryhmä/kuoro tai solisti  voi  laulaa varsinaiset säkeistöt:
1. säk: ”Taivaan Isä aina on täällä meidän kanssamme. Hän ei käske meitä pois eikä lähde luotamme.”
tai 2. säk. : Taivaan Isä aina on täällä meidän kanssamme. Hänen luotaan löydämme ilomme ja onnemme.
Ja kertoon taas kaikki mukaan huiveja/kankaita heilutellen!

Kolmas säkeistö onkin erilainen: ”On ilo, ilo, ilo olla rauhassa, taivaan Isää kuunnella. On ilo, ilo, ilo olla rauhassa, taivaan Isää kuunnella.” Tämä johdattaa seurakuntalaiset  suoraan sekä päivän aiheen kuuntelemiseen että ajatukseen yleensäkin Jumalan kohtaamisesta: Jumala puhuu sydämen hiljaisuudessa. Näin tämä säkeistö on myös meidän paastolaulumme. Laulu johtaa myös lapsen elämän  kysymysten äärelle:  kuka olen, miltä minusta tuntuu, mitä minulle kuuluu, mikä on iloista, mikä surullista. Tässä jumalanpalveluksessa se vie meitä myös kohti synnintunnustusta.

Synnintunnustuksena käytetään laulua 57 Jeesus meidän veljemme säk. 1 – 2. Kolmas säkeistö lauletaan synninpäästön jälkeisenä kiitosrukouksena.

Kiitosvirsi on jo vanha tuttu, mutta aina niin riemastuttava Jumala loi LV 63. Sen kolmijakoinen rytmi kutsuu taas heiluttelemaan huiveja, ainakin kertosäkeistössä. Kuorolla voi olla kolmen värisiä huiveja: vihreät Luojalle, valkeat Kristukselle ja punaiset Pyhälle Hengelle. Kullakin lapsella siis yksi huivi. Kutakin väriä heilutetaan aina oman säkeistön A-osassa SEKÄ kaikissa kertosäkeistössä. Kertosäkeistö korostaa näin sitä, että Pyhässä Kolminaisuudessa nämä kaikki kolme ovat läsnä ja totta. Tulee värien iloinen sekamelska. Lapset voivat tässä myös sijoittua ympäri kirkkoa tai ainakin ympäri kirkon etuosaa (suotavaahan on, että he laulavat edestä!) Huiveilla tilaa lennellä ja kiittää! Kynttilöitä pitää muistaa varoa!

Päivän virsi on Käteeni tartu LV 121.  Laulun selkeä viesti on, että huolimatta esteistä, vanhuudesta tai nuoruudesta, köyhyydestä tai rikkaudesta, tarvitsemme  toinen toistamme. Joskus tarvitsemme ihan konkreettisesti toisen kättä avuksi. Ja vaikka joskus maailman risaisuus meitä heitteleekin, pyrimme erillemme ja paiskomme ovia, niin siitä huolimatta meitä yhä uudelleen kehotetaan ja kutsutaan katsomaan yli näiden muurien.

Uhrivirsi LV 29 Kohti pääsiäistä  johdattaa meidät tuolle Jeesuksen uhritielle. Laulusta lauletaan säkeistöt 1 – 3 ja 8. Meitä kutsutaan niin ehtoolliselle kuin yhteiseen rakkauden tekoon, antamaan omastamme.
Tähän lauluun sopii hyvin säestysrytmiksi ”taa   ta – ta”  Siis puolinuotti + neljäsosa ja  neljäsosa, jota toistetaan läpi laulun. Rytmisoittimena voi olla joku rumpu. Soitinsäestyksessä sointu voi olla ns. avonainen, eli dmolli on d ja a, Fduuri f ja c jne. Soitamme siis kvinttejä!  Laattasoittimillakin näitä voi soittaa, tai sitten vain pelkkää soinnun pohjasäveltä.
Tämän laulun arkaaiseen tyyliin voisi sopia myös ns. urkupistesäestys, jossa pohjasävelenä on koko ajan d ( + a!). Tämän voi toteuttaa kantelekuoroillakin: ed. mainitulla rytmillä soitamme kanteleen d ja a –kieliä, ylintä ja alinta kieltä (mikäli kantele on viritetty d –vireeseen!)

Ehtoollisen aikana musiikki kutsuu alttarille. LV 69 Lasten ehtoollislaulu on harvinaisen selkeäsanaista ehtoollisopetusta. Toisaalta musiikki antaa myös mahdollisuuden levähtää ja ihmetellä, istuskella, kuunnella.

Ylistysvirsi 116 Mä kiitän Herraa kiittää ja ylistää kaikesta siitä hyvästä jossa olemme olleet osallisena ja josta olemme saaneet nauttia. Säkeistöiksi riittää kaksi ensimmäistä, nämä voidaan laulaa kahteenkin kertaan. Tämän virren voi jättää poiskin.

Loppuvirsi  Kiitos talvesta LV 143 lähettää meidät hangille (toivottavasti!), olemaan yhdessä toinen toisemme kanssa.

Iloista laskiaista!

Teksti ja toteutus: Mari Torri-Tuominen
                                                                                                       Takaisin sivun alkuun