KOTIPYHÄKOULU

Kotipyhäkouluksi voi kutsua hetkeä, jolloin perheenjäsenet pohtivat ja jakavat oman maailman katsomuksensa keskenään. Kotipyhäkoulun voi aloittaa, vaikka sellaista ei koskaan ennen olisi pidetty. Kotipyhäkoulu selkiyttää jokaisen perheen jäsenen ymmärrystä siitä, mitä on olla kristitty. Uskonnollisen kasvatuksen ensisijainen toteutumispaikka on koti. Kotipyhäkouluun voi kutsua mukaan myös lasten kavereita ja tuttava perheitä.

Lauantai-ilta klo 18 tai sunnuntain lounasaika sopii hyvin kotipyhäkoulun pitoon. Näin lepopäivän pyhittäminen konkretisoituu lasten elämässä. Kotipyhäkouluun on myös mukava liittää yhteinen ateria. Kotipyhäkoulun aloittaa kynttilän, tai jokaisen perheenjäsenen omien pyhäkoulukynttilöiden, sytyttäminen. Jos perhe on laulavaista laatua, voidaan valita perheelle oma pyhäkoulu virsi. Esimerkiksi 492 ”Ystävä sä lapsien” sopii tähän tarkoitukseen vallan mainiosti.

Yhteistä jakamista – myös Jumalan kanssa

Tärkeä osa pyhäkoulua on kuluneen viikon tapahtumista keskusteleminen. Jokainen perheenjäsen saa vuoron kertoa, mikä kuluneessa viikossa on ollut hyvää ja mikä hankalaa, mikä antoi voimia ja mikä kulutti erityisen paljon. Yhteisessä rukouksessa nämä asiat kerrotaan Jumalalle. Yhteinen rukous voi alkaa sanoilla: ”Jumala, sinä kuulet meitä. Anna meidän oppia siitä, mitä olemme kokeneet. Johdata meitä” ja jatkua hetken hiljaisuudella. Lopuksi voidaan lausua Isä meidän -rukous.

Kotipyhäkoulussa voidaan lukea Lapsen Raamattua (Lasten Keskus 1996) läpi luku kerrallaan tai noudattaa Pyhäkoululehden suunnitelmia Raamatun tutkimisessa. Kotonakin voidaan innostua yhdessä leikkimään Raamatun kertomuksia. Tärkeää on, että pyhäkoulu on vain sen pituinen, että jokainen perheenjäsen jaksaa olla siinä mukana. Innokkaimman ei pidä uuvuttaa toisia perheenjäseniä.