Jokainen koulutustilaisuus on sitä, että etsimme keinoja sekä kehittyä itse että auttaa lapsia omassa kasvussaan.

Olen Liisa Luukkonen, lapsi- ja perhetyön kouluttaja               

Hurahdin kasvatukseen 1970-luvulla opiskellessani seurakunnallisen kasvatustyön tutkintoa, joka oikeutti  diakonivihkimykseen. Siitä alkaen kasvatus ja diakonia ovat olleet ammattiminässäni läsnä. Suoritin myöhemmin myös kasvatustieteiden maisterin tutkinnon ja hankin aineenopettajan kelpoisuuden.

Kasvatuksen peruskysymykset, miten kehitymme ja kasvamme ihmisinä, tarjoavat loputtoman mahdollisuuden löytää uutta. Vuorovaikutuksen monimuotoisuuden pohtimiseen sain kipinän sosiaalipsykologiasta ja viestinnästä, joita opiskelin sivuaineina. Ne motivoivat pohtimaan, miten selviämme yhteiselämässä ja yhteisöissä toistemme kanssa ja minkälaista ilmiöiden kirjoa yhdessä eläminen saattaa ruokkia.

Nämä asiat ovat läsnä työssäni. Jokainen koulutustilaisuus on sitä, että etsimme keinoja sekä kehittyä itse että auttaa lapsia omassa kasvussaan. Kouluttajana koen, että olen saamapuolella. Jokaisesta kohtaamisesta opin ja rikastun itse.

Olen pohtijatyyppiä, tunteellinen ajattelija. Usein törmään siihen, että asioilla on kaksi puolta, melkeinpä voisin pitää mottonani: ”Toisaalta ja toisaalta.” Pohdin mielelläni asioita sekä teorian että käytännön tasolla: miten asiat ovat käytännössä ja miksi ne ovat niin kuin ovat.

Vastuualueitani SLK:ssa ovat koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta ja perhetyö.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan haasteita ovat, miten tarjoamme pienelle koululaiselle mahdollisuuden turvalliseen ja levolliseen olemiseen ja toisaalta häntä kiinnostavaan toimintaan. Kristillinen arvopohja näkyy seurakuntien aamu- ja iltapäivätoiminnassa arjen tilanteissa, joissa lapset saavat tilaisuuksia myös kokea pyhää. Koululaisille tarjotaan mahdollisuus myös hiljentymiseen ja keskusteluihin elämän tärkeistä kysymyksistä.

Perheiden hyvinvoinnin tukemiseen etsitään paikallisseurakuntien kanssa tapoja painottaen osallisuutta, lapsen kasvua, perheen vuorovaikutussuhteita sekä henkisiä ja hengellisiä tarpeita osana hyvinvointia. Perheiden tukemiseen tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa siten, että jokaisen toimijan oma tehtävä ja osaaminen tulevat käyttöön. Kursseilla ja erilaisten hankkeiden kautta etsitään kullekin paikkakunnalle ja seurakunnalle sopivia käytäntöjä.

Vapaa-ajan harrastuksiani ovat muun muassa sienestys, marjastus, pihan hoito, muu ulkoilu ja luonnossa liikkuminen, lukeminen ja latinalaiset tanssit. Usein parhaat asiat tapahtuvat arjessa, mutta onneksi arkea rytmittää myös pyhä. Yhä enemmän arvostan sitä, että saa vain olla. Rakastan hiljaisuutta.

	Elämä on suunnistusta