Tehtävänäni on kehittää konsultatiivista työtä. Konsultointi on muotoutunut mahdollisuudeksi työskennellä lähellä seurakuntien arkea, organisaatiomuutoksia, työalan kehittämisprosesseja, strategiatyötä…

Olen Seija Saarinen, kouluttaja ja kehittämiskonsultti

Työtäni ohjaavat perusajatukset

• Lapsi on helmi.
• Lapsuus ainutkertainen ja samalla syvyys elämän ajan.
• Lastenohjaaja on syli ja kädet. Rakkaus ja huolenpito. Ideapankki ja luovuuden kehto. Puhekumppani, kantaja…
• Lapsityönohjaaja, lapsityön teologi – tulevaisuuteen etunojassa katseleva ”konetyöläinen”. Kannattelija…
• Kristillinen kasvatus läsnäoloa lapsen ja perheen rinnalla ja vuoropuheluun avautumista. Pyhyydelle avautumista.

Kirkon varhaiskasvatus työn ytimessä

Tehtäväni Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa on moniroolinen. Kannattelen ja edistän kirkon varhaiskasvatuksen kokonaisuutta mielessä ja käytännössä.
Tehtävänäni on kehittää SLK:ssa konsultatiivista työtä. Konsultointi on muotoutunut mahdollisuudeksi työskennellä lähellä seurakuntien arkea, organisaatiomuutoksia, työalan kehittämisprosesseja, strategiatyötä…
Merkityksellinen oivallus itselleni on että työyhteisössä on samalla kertaa läsnä, vaikuttavina rationaalinen ja irrationaalinen. Ajatuksesta on apua muutosprosesseissa, mutkikkaissa työyhteisöpulmissa, kehittämisen jumeissa…
Konsulttikoulutukseni olen hankkinut Metanoia-instituutissa, jossa suoritin Organisaatiodynamiikan ja syventävän konsultaatiotyön koulutusohjelman.

Lehtityötä, yhteyksiä seurakuntayhtymiin

Vastuullani on myös yhteydenpito seurakuntayhtymien lapsi- ja perhetyön kanssa.
Yksi työrooleistani on Pikkuväki-lehden 2. päätoimittajuus. Lehden kautta kanavoituu osaamista ja  näkemystä, joka syntyy muun muassa vuoropuhelussa seurakuntien varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa.
On ollut suurenmoista tulla vuonna 1989 päiväkerhoäidin Anja Porion työtoveruuteen ja työn jatkajaksi. Päiväkerho ja laajemminkin kirkon varhaiskasvatus haastaa yhä omaan opiskeluun, kasvatusajattelun jatkuvaan arviointiin ja lapsuuden ymmärtämiseen.
Katselen kirkon varhaiskasvatusta mielessäni kunnioitus lapsia, perheitä ja kirkon varhaiskasvatuksen ammattilaisia kohtaan. Lapsen hengellisyys puhuttelee minua ja herättää jatkuvaa uteliaisuutta ymmärtää siihen kätkeytyvää salaisuutta.
Olen kirkon nuorisotyönohjaaja, lastenohjaaja, lapsityönohjaaja. Ammattilaiseksi kasvaminen on pitkä ja hidas tie. Konsultiksi taival kulkee epävarmuuden hämärässä maastossa.
Voiman ja innovatiivisuuden lähteenä minulla on perhe. Minut tunnetaan metsä- ja puutarhaihmisenä. Kuuset, metsien surumieliset kummajaiset puhuttelevat minua, luovat turvaa ja antavat peilin sisällä asuvaan kaipuuseen.. Paluuta kainuulaisuuteen, syntymäajurilleni. Luonto on kirkkoni; kotikirkkoa rakastan.
Kirjat. Niitä ilman työstä – tai oikeammin elämästä ei tule mitään. Ajatusten tuulettaminen, uudistuminen ja kehittyminen työssä perustunee paljolti kirjojen seurassa istuskeluun.