Kouluttajana olen yhteisellä matkalla kanssasi esittämässä kysymyksiä, löytämässä vastauksia ja ihmettelemässä elämän ja kasvatustehtävämme keskeneräisyyttä.

Olen Tiina Haapsalo-Hyvönen, lapsi- ja perhetyön kouluttaja ja draamapedagogi

Tie ei kerro kulkijalleen, mikä odottaa matkan päässä

Kouluttajana olen yhteisellä matkalla kanssasi esittämässä kysymyksiä, löytämässä vastauksia ja ihmettelemässä elämän ja kasvatustehtävämme keskeneräisyyttä ja sen luomia mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä kuin ammattilaisena. Jumalan pyhä uutta luova voima on meissä läsnä olemassaolossa ja vuorovaikutuksessa. Näin uskon ja sen ymmärtäminen ja näkeminen luo itseeni nöyryyttä ja ihmettelyä!

Ajatus "opettaja, joka ei näe muutoksen tarvetta itsessään tai kokee sen uhkana, on eilinen opettaja" on iskostunut opiskeluajoilta mieleeni. Ammatillisuuteeni kouluttajana liittyy vahvasti jatkuva reflektointi. Tätä vuoropuhelua teen aina uudestaan itseni kanssa yhtä hyvin kuin työtovereideni ja kurssilaisten kanssa. Ennemmin kuin opettajana tai kouluttajana koen itseni dialogisessa vuorovaikutuksessa olevana ohjaajana kanssaihmisten ja kurssilaisten kanssa.

Koulutukseltani olen nuorisotyönohjaaja, lapsityönohjaaja ja draamapedagogi

Viimeksi mainitun koulutuksen olen saanut Jyväskylän Yliopistosta ja pätevöitymisen aineenopettajaksi suoritin kotikaupunkini Hämeenlinnan opettajavalmistuslaitoksessa. Lisävahvistusta luovan alueen osaamiseeni olen saanut tarinateatteri-, bibliodraamaohjaaja- ja toiminnallisesta ryhmätyötutkinnosta.

Olen iloinnut niistä opiskelumahdollisuuksistani, jotka ovat kuljettaneet minua tielläni. Luovuus, etsiminen, keskeneräisenä todeksi tuleminen ihmisenä ja työntekijänä ovat mottoni joista itsekin ammennan. Uskon, että oma kouluttautumiseni jatkuu ja syventää sitä, mitä tähän asti olen saanut kouluttajan reppuuni kerätä.

Kaikkea yllämainittua käytän hyväkseni minulle uskotuilla vastuualueilla, joita hoidan SLK:ssa. Tehtäväni on kehittää ja pitää yllä yhteiskunnan puolella päivähoidon uskontokasvatusta yhteistyössä KKN:n kanssa. Tässä tehtävässä yhtenä toimintamallina on ollut kirkon lapsityölle suunnattu mentorikoulutus. Vastuullani on myös kansainvälisyys ja monikulttuurinen lapsi- ja perhetyö.

 Tunteet eivät tapa! Tunnetaidot ovat sosiaalisia taitoja! Tärkeänä osaamisen ja jakamisen alueena koen kasvattajien ja lasten tunnetaitokouluttamisen sekä työyhteisöjen tunnetaitojen ja tunneälyn haltuun ottamisen. Näissä, kuten muissakin luovissa menetelmäkoulutuksissamme (mm. raamattuleikki, lattiakuvat), saan olla mukana prosesseissa, joissa ilo, heittäytyminen, löytäminen ja rohkeus tuottavat yhteistä voimaantumista ja vahvistumista kasvatustyössä.

 Haluan olla mukana kirkon varhaiskasvatuksessa tukemassa sen parissa työskenteleviä työtovereitani niin seurakunnissa kuin järjestöissäkin. Lapsi yhtä hyvin meissä aikuisissa kuin lähellämme kasvamassa herättää minussa herkkyyttä pysähtyä ihmettelemään elämän pyhyyttä ja ainutkertaisuutta. Haluan vaalia tätä pyhyyttä  ja oppia ymmärtää sitä paremmin yhdessä muiden kanssa.
 

Elämäni voimavarana perhe, lapset ja lapsenlapset

Pienimmäiset elämässäni pitävät huolen, että elämää suuremmat kysymykset ovat yhteisessä pohdinnassa ja ihmettelyssä. Ruokin Itseäni  jatkuvasti myös lukemalla, maalaamalla ja harrastamalla musiikkia eri tavoin. Puutarha kotona ja mökillä, sormet hämäläisessä mullassa on lepoa, joka hoitaa minua vahvasti. Melonta merellä ja järvillä on antanut viimeisinä vuosina arvokkaan kokemuksen hiljaisuudesta, levosta veden pinnalla, joka kantaa ja vie eteenpäin.

Takaisin alkuun.