Tule ystäväksi näin!

(Ilmestynyt Pikkuväessä 4/07)

Teksti ja toteutus: Raija-Liisa Vuorio

 

Kolmen kerran lattiakuvatoteutus kerhotaipaleen alussa antaa lapsille tilaisuuden rakastua toistoihin ja rituaaleihin. Monille vanhemmille kerhokauden eräs tärkeimmistä tavoitteista on se, että lapsi tutustuu toisiin ikäisiinsä lapsiin ja saa kavereita. Painopisteemme ”jumalan silmissä kaunis” puolestaan korostaa tietoisesti lasta ainutlaatuisena ihmeenä.


Lattiakuvatoteutuksen materiaalit

Värilliset kankaat, kultainen rengas, Raamattu, paksu valkoinen Kristus-kynttilä, koristelumateriaalina pieniä kiviä, käpyjä, siemeniä, simpukoita yms.

 

Kerhoystävät

Kerholaisten tuolit on asetettu piiriksi.

Lauletaan kaikuna Kaija Eerolan Hiljaisuus laskeutuu –laulua:
”Hiljaisuus laskeutuu, annan rauhan tulla. Leikit, juoksut unhottuu, on paikka hyvä mulla.”

 

Kultainen rengas kiertää piirissä lapselta toiselle. Jokainen lapsi sanoo nimensä lähettäessään rengasta seuraavalle. Ohjaaja ottaa renkaan hetkeksi haltuunsa.

Tehdään muutamista kankaista väripaletti piirin keskustaan lattialle. Värien määrä voi vaihdella ryhmän  mukaan. Leikitään hetki värien vaihtoa. Ohjaaja käy vaihtamassa kahden värin paikkaa. Kerholaiset sulkevat ja avaavat silmänsä ”kerhokellon” soidessa.


Muutoksen oikein arvannut saa olla seuraava värien vaihtaja.

Ohjaaja menee jonkun lapsen luo, sanoo hänen nimensä ja kysyy, mikä väri kankaissa on tänään hänen lempivärinsä. Ohjaaja hakee toivotun värisen liinan ja asettaa sen lapsen sylissä lepääville avoimille kämmenille. Ohjaaja laulaa ja kehottaa muitakin leikin jatkuessa yhtymään lauluun.

 

”Villelle” annamme sinisen ystävyyden merkiksi. Ville lähtee vuorostaan seuraavan lapsen luo. Jos lapset eivät vielä muista toistensa nimiä, ohjaaja sanoo nimen, ja Ville toimii kuten ohjaaja äsken. Kun kaikilla on sylissään värillinen liina, voidaan ihastella värejä ja jokainen silittää omasta lempiväristään hyvän kerhomielen itselleen.

 

Ohjaajan johdolla värikankaista tehdään piiri. Kankaat asetetaan niin, että keskelle jää kunnon tyhjä tila seuraavaa toteutusta varten. Todetaan yhdessä, että liinapiiri on värikäs ja kaunis. Jokaisella liinalla on oma tärkeä tehtäväsä piirin muodostamisessa. Kerhopiirimme keskus on kuitenkin tyhjä. Siitä puuttuu jotain tärkeää.

 

Ohjaaja ottaa esille jo piirissä pyörineen kultaisen renkaan. Hän pyytää paria lasta kaveriksi kantamaan renkaan piirin keskelle. Halutessaan hän voi panna renkaan keskelle kankaan, vaikkapa pienen valkean alttariliinan,  jota käytetään aina, kun alttari tehdään lattialle.

 

Ohjaaja ottaa esille Raamatun tai Lapsen Raamatun ja lukee tekstin ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni.” Mk 10:14.

 

Ohjaaja kulkee piirissä, näyttää aukemaa jokaiselle ja asettaa Raamatun lopuksi kultaisen renkaan sisälle.
Ohjaaja kertoo: ”Me puhumme täällä kerhossa itsekin Taivaan Isälle. Sitä sanomme rukoukseksi. Kerhossa palava kynttilä on sen merkkinä, että olemme hiljaa Taivaan Isän edessä ja rukoilemme häntä. Ohjaaja sytyttää kynttilän ja kuljettaa sitä piirissä lapsen luota toiselle ja asettaa sen lopuksi lautaselle Raamatun viereen kultaisen renkaan keskelle.

 

Jokainen siirtää värillistä kangastaan lähemmäs rengasta niin, että kankaiden kulmat koskettavat toisiaan. Tehdään piiri värikankaiden ja kultaisen renkaan ympärille. Lauletaan käsi kädessä; ”Hiljaisuus laskeutuu, kädet yhteen liitän. Taivaan Isän hoivassa nyt rukoilen ja kiitän.”

 

Rukoillaan joko oma kerhorukous tai esim. seuraavasti: ”Kiitos Taivaan Isä meidän kerhosta ja siitä, että täällä on minun paikkani. Kiitos kerhokavereista. Anna meille iloa ja ystävyyttä jokaiseen kerhopäivään.”

Lauletaan: ”Taivaan Isän hoivassa nyt rukoilen ja kiitän.” Tätä säettä voi laulaa useamman kerran ja kulkea piirissä eteenpäin. Lauluna voi olla myös jokin ystävyyteen liittyvä piirilaulu, vaikka ”Tule ystäväksi näin, kaveriksi nimittäin”.

 

Materiaali kerätään pois.
Kerholaisten kanssa voi kerätä luonnosta pieniä kiviä, käpyjä ja siemeniä seuraavan kerhokerran kokoontumiseen. Ohjaajan kannattaa täydentää ja laajentaa materiaalivarastoaan.

 

Minun nimeni

Tällä kerhokerralla toimitaan pääosin edellisen kerran mukaisesti, vain muutamin muutoksin: Loppuosassa, kun rengas on jo lapsipiirin keskellä, keskitytään nimeen. Tällä kerralla otetaan kynttilä esille ennen Raamattua. Kristus-kynttilä - sytyttämätön valkoinen paksu kynttilä kiertää lapselta lapselle. Sen pintaa saa tunnustella ja haistella steariinin tuoksua.

 

Kun kynttilä palautuu ohjaajalle se sytytetään ja kerrotaan siitä: ”Tämä kynttilä on meillä Taivaan Isän merkki ja siitä käytetään Kristus-kynttilä nimeä”. Voidaan keskustella myös Jumalan erilaisista nimistä, ainakin mainita niitä. Viedään sytytetty, palamattomalle alustalle asetettu kynttilä renkaan keskelle. Luetaan  Raamatusta Taivaan Isän viesti: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut… Sinä olet minun.” Jes 43:1. Raamattu kiertää
piirissä lapselta lapselle lapsen. Ohjaaja sanoo lapsen nimen, kun Raamattu on lapsen kädessä ja sitten lauletaan tutulla säveleellä, Ville! Nimesi on tallella Taivaan Isän kirjassa.

 

”Ville” nousee tuoliltaan ja vie Raamatun rauhallisesti seuraavalle. Sanotaan lapsen nimi ja lauletaan kuten edellä. Kun kaikille on laulettu, viimeinen vie Raamatun kynttilän viereen kultaisen renkaan sisälle.

Kehotetaan lasta muotoilemaan oma kirjain omalle värikankaalle annetusta somistusmateriaalista. esim. siemenistä ja pikkukivistä. Lisäksi jokainen voi rakentaa oman polun värikankaastaan  keskustan kultaiseen renkaaseen.

 

Noustaan piiriin. Tartutaan toisia kädestä ja rukoillaan. Hiljaisuus laskeutuu kädet yhteen liitän…

Lopuksi voidaan laulaa piirissä pyörien, käsiä taputtaen ja iloiten. Nimeni /nimesi on tallella Taivaan Isän kirjassa. Toiselle laulettaessa voidaan kääntyä piirissä parit vastakkain ja taputtaa parin käsiin.

Materiaali kerätään yhdessä pois.

 

Minä olen ihme

Kolmas lattiakuvin toteutettu kokoontuminen vaihtuu sisällöltään siten, että yhteisessä hetkessä korostuu valittu laulu ja raamatun teksti.

 

Kankaiden paikan vaihtamisleikki voidaan jättää tällä kertaa pois, mutta jokainen valitsee kuitenkin kankaan tuotavaksi itselleen. Tällä kerralla tarkastellaan kankaiden värejä. Mietitään yhdessä, mikä luonnossa voisi olla kunkin kankaan väristä, esim. keltainen kuten aurinko tai voikukka. Tällä tarkastelulla tavoitellaan luomiskertomuksen tapahtumia.

 

Kun tullaan toteutuksessa siihen kohtaan, jossa kultainen rengas viedään piirin keskelle, mietitään, mitä tämä rengas voisi kuvastaa muodoltaan ja mitä se kertoo väriltään.
 
Ohjaaja ottaa esille Raamatun. Aivan Raamatun alussa kerrotaan miten Jumala toimi, jotta tämä kaikki ympärillämme oleva värikäs maailma syntyi. Tuli aurinko, kuu, ilma, vesi, eläimet ja kasvit. Ohjaaja kulkee piirissä avonaisen Lapsen Raamatun kanssa ja näyttää kuvaa. Mutta jotain puuttuu. Tästä vielä puuttuvasta luemme seuraavalta sivulta; Silloin Jumala loi ihmisen. Jumala sanoi: ”Ihmisiä! Ihmisiä, jotka muistuttavat minua!”

 

Niin Jumala loi ihmiset ja siunasi heidät. ... Jumala katseli kaikkea tekemäänsä ja näki, että se oli hyvää. (Lapsen Raamattu s.12)

 

Raamattu viedään renkaan keskelle ja ohjaaja laulaa;
Lapsi on ilo, lapsi on pyhä, lapsi on Jumalan salaisuus.
Jumalan silmissä kaunis. Hän on Jumalan silmissä kaunis.

 

Ohjaaja kysyy haluaisiko joku lapsista mennä seisomaan renkaan keskelle. Halukkaalle lapselle lauletaan kaikulauluna Lapsi on ilo. Keskellä ollut lapsi vilkuttaa tervehdykseksi valitsemalleen toiselle lapselle ja tämä puolestaan siirtyy seisomaan renkaan sisälle. Jokaiselle lapselle tarjotaan mahdollisuus tähän kokemukseen.

Sytytetään Kristus-kynttilä ja viedään Raamatun vierelle kiitokseksi omasta elämästä ja omasta ainutlaatuisuudesta ja Jumalan antamasta siunauksesta.

 

Lapset koristelevat esille otetusta koristelumateriaalista oman kankaansa haluamallaan tavalla. Kankaat siirretään varovasti lähemmäs rengasta kuten aiemminkin. Muodostetaan piiri. Rukoillaan aiheeseen liittyen tai oma kerhorukous yhteen ääneen. Tanssitaan vielä piirissä Lapsi on ilo -laulun sanoin.

 

Lattiakuva materiaali kerätään yhdessä pois. Jos kerhotila mahdollistaa, voisi lattiakuvan esitellä joskus lasta noutaville aikuiillekin.


Kirjallisuutta: Aulikki Mäkinen, Lattiakuvat, LK, 2007