Terveisiä päiväkerhon kausisuunnitelmaryhmästä

Mitä toivomme lapsen kokevan päiväkerhossa? Siinäpä avainaihio, kun ryhmässämme ryhdymme valmistelemaan päiväkerhon kausisuunnitelmaa kaudelle 2011-2012. Luomme kukin silmiemme eteen lapsen. Sisällä liikahtaa syviä tunteita, jotain pakahduttavaa välittämistä ja kiinnostusta siihen, että lapsella olisi hyvä päiväkerhossa. Että hän tulisi nähdyksi ja kuuluksi.

Mieleen rakentuu myös luottamus lastenohjaajaan, aikuiseen. Hän elää lähellä lasta ja tietää, mikä lapselle on hyväksi, juttelee lapsen ja vanhempansa kanssa, tunnistaa ryhmän prosesseja, katselee ja ohjaa leikkiä…  Tunnustelemme yhä uudelleen päiväkerhon merkitystä lapselle ja perheelle. Pohdimme, miten kausisuunnitelman sisältö voi kannatella päiväkerhon mahdollisuuksia olla lapsen kasvun tukena. Keskustelumme risteilee kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta hengellisyyden korostumiseen. Palaamme päiväkerhon huikeaan mahdollisuuteen edistää lapsen kasvun kokonaisuutta.

Leikki nousee tärkeimmäksi. Että lapsi saa leikkiä päiväkerhossa; emmekä tarkoita vain perinteistä käsitystä vapaasta leikistä. Ponnekkaasti rakennamme ymmärrystä leikistä kaikkena toiminnan ytimenä, olemassaolon syvätasona.  Kärjistämmekin: kaikki toiminta on leikkiä. Lapsen ydinolemus on leikki. Lapsi on olemassa leikkimällä. Niin syntyvät suunnitelman aihiot ja kunkin teeman kokonaisuutta kantaa moni-ilmeinen leikki.

Suunnittelun ideologia nivoutuu juonelliseen suunnitteluun. On laulun tarina (niin kuin Vanha lohikäärme ja Simpukkalaulu), esine (Rytmirinkula) ja kuvakirja tähtitaivaasta. Jokaisella noista on voimaa rakentaa ja kuljettaa pitkäkestoista työskentelyprosessia. Sillä kukin teema voi elää ryhmässä parikin kuukautta. Pitkäkestoisilla teemoilla luomme hitauden ja kiireettömyyden ilmapiiriä. Aikuinen tutkii omaa rooliaan uudella tavalla. Miten liityn lasten leikkiin? Miten olen mukana ja läsnä? Miten rikastutan ja innovoin leikkiä? Miten yllätän lapset luomalla osan leikkimaailmaa ennen lasten tuloa kerhoon? Pienikin aikuisen etukäteen tekemä asia voi olla suuri lahja lapselle. Siitä aukeaa jokin työskentelypolku, yllätyksellinen aikuiselle ja lapsiryhmälle.

Kausisuunnitelma on mielikuva siitä, mitä ”voitaisiin leikkiä”. Emme tavoittele etukäteen valmiiksi rakennettua, aikataulutettua toimintakalenteria; sellaisen näet voi kirjoittaa vasta ryhmän elämän keskeltä tai jälkikäteen. Ohjaaja rohkaistuu vuoropuheluun lapsen ja lapsityhmän kanssa. Toiminnan sisältöä luodaan yhdessä koko ajan. Ohjaajan kokemuksissa tähän juuri liittyy kipu riittämisestä monella tapaa. On monta kerhoryhmää monenlaisissa tiloissa – siis kasvuympäristöissä… Paljouden kuormaa. Miten kannattelen kunkin ryhmän prosesseja, miten se tarinallisuus kestää kerhoryhmien vaihtuessa? Suhde kunkin lapsen, ryhmän ja ohjaajan kesken muotoutuu ja rakentuu pala palalta, jännitteisestikin. Se myös tuntuu.

Työniloa!

Minna, Päivi, Satu ja Seija