Pääkirjoitus 6/2009

Pyhätunnelmaa

Pyhäkoululehti 6/2009

Minulla on pieni asunto ja tavarankeräystaipumus. Tästä syystä rakas kotimme on kohtuullisen usein sellaisessa pyhässä luovuuden tilassa, jota pahantahtoiset kutsuvat epäjärjestykseksi. Aina en siitä itsekään oikein nauti vaan haluaisin, että ainakin pyhänä olisi puhtoista niin kuin silloin äidin ja isän kotona.

Tosin lapsuuden kodin pyhäkunto oli lähes aina ahkeran tyttären kädenjälkien ansiota. Silloin ehdin siivota. Nyt elatuksen murheet ovat hartioillani, eikä minua ole siunattu yhtä ahkeralla eikä monilukuisella jälkikasvulla kuin vanhempiani. Pyhätunnelma on siis haaste: on sotkua, ja kiirettä riittää myös sunnuntaina.

Periksi en kuitenkaan ole aikonut antaa. Sunnuntaina sytytän murujen keskelle kynttilän pöytään ja sanon: Nyt on sunnuntai! Saatamme myös lausua ruokarukouksen oikein ääneen. Se on metkaa, kun en sellaiseen lapsena tottunut.

Tuntuu myös tärkeältä houkutella koolla olevat ihmiset miettimään kulunutta viikkoa: Mikä oli ihanaa? Entä vaikeaa? Mistä olemme juuri nyt kiitollisia? Mihin tarvitsemme apua?

Tai sitten lähden kirkkoon. Messussa olemme paossa kaikkea epäjärjestystä. Siellä puhdas pöytä, kynttilän valo, juhla-ateria, ihmiset, musiikki ja tunnelma ovat saatavilla ilman vaivaa ja ilmaiseksi.

Anita Ahtiainen
anita.ahtiainen(at)lastenkeskus.fi