Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 20 vuotta vuonna 2009

Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa -hankkeen taustalla on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Mitä sopimus pitää sisällään on hyvä pohtia mm. seurakuntien kerhoissa ja eri työmuodoissa. Keskustelua kannattaa käydä niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. TPOK-kirjoitukset  tarjoavat virikkeitä toimintaan ja pohdintoihin sopimuksen äärellä.

TPOK-sarjan kirjoitukset:

Artiklan äärellä: ajatuksia Pyhästä ja vakaumuksesta
Kirkon varhaiskasvatus ja lapsen oikeudet
Lapsen aika
Työskentelyjä lasten kanssa
Mitä on osallisuus?

Lapsen oikeuksien sopimuksesta

Sopimus on pitkän työn tuloksena syntynyt asiakirja, joka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa yksimielisesti 20.11.1989. Kaikkiaan 56 maata allekirjoittivat sopimuksen seuraavana vuonna.
Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu  (= sitovasti hyväksytty, velvoittaa lain nojalla valtioita noudattamaan sopimuksen sisältöä) ihmisoikeussopimus. Ainoastaan Somalia ja Yhdysvallat eivät ole sitä ratifioineet.

Lapsen oikeuksien sopimus on luonteeltaan universaali. Se on yhteinen kaikille maan lapsille (alle 18-vuotiaat)  ja on voimassa kaikkialla samansisältöisenä. Sopimuksen olemassaolo ei poista maailmassa olevaa kärsimystä, mutta se kuvastaa tahtoa tehdä asioita yhteisen hyvän eteen. Sopimus on edesauttamassa yhteisöllisyyden ja osallisuuden rakentamista myös meidän yhteiskunnassamme.

Sopimus pitää sisällään lapsen oikeuden mm. erityiseen suojeluun, perheeseen, mielipiteen ilmaisuun, leikkiin, vapaa-aikaan, kouluun jne. Sopimus antaa lapselle oikeuden myös pyhään.

Seurakuntien tehtävänä tiedottaa sopimuksesta

Julkishallinnollisena yhteisönä  seurakunnalla on tehtävä sopimuksesta tiedottavana tahona. Vaikka sopimus selvästi kertookin, että ensisijaiset oikeudet ja vastuut suhteessa lapsiin kuuluvat vanhemmille, seurakunnan tärkeä tehtävä on tukea vanhempia heidän tehtävässään.

Sopimuksen keskeisiä teemoja voi peilata seurakuntatyön perusarvoihin. Sopimus korostaa, että jokainen yksilö on omana itsenään arvokas. On tärkeää, että aikuiset tuntevat sopimuksen, mutta myös se, että lapset oppivat ymmärtämään omat oikeutensa. Mitä paremmin lapset tietävät oikeuksiaan, sitä paremmin he oppivat huomaamaan erilaisia epäkohtia.

Sopimuksen sisältöä käsiteltäessä lapsi ja myös aikuinen oppii ymmärtämään itseään, muita ja myöskin ympärillä olevaa yhteiskuntaa. Oikeuksien, velvollisuuksien, kunnioituksen kautta avautuu maailma, jossa voidaan yhä enemmän hyväksyä erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta. Syntyy toista huolehtimista ja välittämistä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutuminen on tärkeä ihmisarvon mittapuu.

Teksti: Kaisa Rantala