Munan valmistusohje on kertomuksen alla.

Elämme paastonaikaa

Paaston voi ajatella kahdella tavalla: se on itsensä vapauttamista jostakin, mitä olen tottunut tekemään tai se on kieltäytymistä jostain, mitä haluaisin tehdä.  Paaston aika on pitkä, seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Minä paastoan tänä vuonna kaikista herkuista: karamelleista, kahvileivistä, jäätelöstä ja jälkiruuista. Olen ennenkin kieltäytynyt näistä samoista asioista,  ja siksi tiedän kokemuksesta, että aluksi se on helppoa, mutta parin, kolmen viikon kuluttua näen jo untakin unelmatortusta, jäätelötuutista ja karkkipussista. Silloin paasto tuntuu enemmän kieltäytymiseltä kuin itsensä vapauttamiselta.

Paasto muistuttaa minua Jeesuksen ristintiestä. Se tie ei ollut Jeesukselle helppo ja silti hän halusi kulkea sen tien minunkin vuokseni. Pääsiäinen on Jeesukselta niin suuri lahja meille ihmisille, ettemme edes ymmärrä sitä. Siitä voimme vain kiittää Jeesusta.

Paasto päättyy pääsiäisaamuna, kun vietämme Jeesuksen ylösnousemusjuhlaa. Silloin varaan itselleni oikein suuren suklaamunan, avaan sen hitaasti ja syön sen vielä hitaammin. Kokemuksesta tiedän, että kun olen ollut seitsemän viikkoa syömättä herkkuja, suklaamuna maistuu valtavan sokeriselta.  Silti syön suklaamunani. Ja samalla ajattelen, että suklaamuna kertoo Jeesuksen haudasta: suljetusta tilasta, joka kätki sisäänsä suuren yllätyksen ja aarteen: ylösnousevan Jeesuksen. Tiesitkö, että siksi suklaamunan sisältä löytyy usein joku yllätys, pikku aarre!

Teksti: Eija Simpanen

Yllätys, yllätys... valmista jättimuna!

1.keltainen silkkipaperi	2. valkoinen kopiopaperi
3. vihreä servetti (kuivata yön yli)	4. leikkaa kahtia ja vahvista reunat

Yllätyksiä täynnä oleva jättimuna on valmistettu laminoimalla erilaatuisia papereita ilmapallon päälle.

 

Tarvikkeet:

Ilmapallo, oranssia silkkipaperia, vihreää servettiä/silkkipaperia, kopiopaperia, tapettiliisteriä, koristenauhaa, nappeja, höyheniä, puupallo

Jättimuna on valmistettu laminoimalla paperia ilmapallon päälle.

 

Valmistus:

• Puhalla ilmapallo sopivan kokoiseksi

• Liimaa ensimmäinen ja toinen kerros oranssia silkkipaperia, kolmas-neljäs kerros valkoista paperia, viides-kuudes kerros haluamasi väristä silkkipaperia tai servettiä.

Kuvan munan työvaiheet (ks.kuvat):

1. keltainen silkkipaperi 
   
2. valkoinen kopiopaperi 
3. vihreä servetti, tämän vaiheen jälkeen anna pallon kuivua yön yli
   
4. kun pallo on kuivunut, leikkaa muna askarteluveitsellä poikkisuunnassa kahteen osaan ja vahvista molempien puolikkaiden reunat kartonkisuikaleella
   
5. liimaa alemman puolikkaan sisäreunaan vielä kartonkisuikale niin, että se tulee reunan yläpuolelle, jotta kansiosa pysyy paikallaan
   
6. kirjaile muna haluamillasi koristenauhoilla ja muilla koristeilla. 
   

Iloista Pääsiäistä!

 

Kuvat ja ohjeet:  Merja Suhonen

 

 

TALVISIA LUOMISTÖITÄ

Eräänä sunnuntaina tein kävelyretken metsään. Lumi narskui jalkojen alla metsätietä tarpoessani. Ihastelin kaunista luontoa: kuusien oksilla oli valtavasti lunta, kinokset olivat korkeita ja hiljainen metsä tuntui nukkuvan lumipeitteen alla.

Tammikuun alkupuolella ajoin autolla kapeaa tietä pitkin ja huokailin luonnon kauneuden edessä: puut olivat valkoisessa huurussa, pellot kimaltelivat lumivaipassaan, ilmassa oli pakkasen aiheuttamaa usvaa. Luonto tuntui viettävän kaamosajan hiljaisuutta. Kaiken kauneuden kruunasi keltaisena loistava, hyvin matalalta pellon yläpuolelta paistava aurinko. Lumoutuneena ihastelin Luojamme töitä.

Millainen taiteilija Isä Jumalamme onkaan! Miten uskomattoman tarkasti ja kauniisti Hän on kaiken luonut! Saamme ihastella loputtomiin Hänen kättensä töitä: lumihankia, puita, lumihiutaleita, jäätyneitä vesiputouksia. Katselepa joskus oikein läheltä jotakin pientä yksityiskohtaa,  niin yllätyt. Katselepa suurta kokonaisuutta niin ihastut. Pakkaspäivän auringonpaisteessa minulle tulee samanlainen olo kuin Psalmin kirjoittajalle: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Ps. 8: 2, 4-5.  Nöyrryn suuren taiteilijan edessä ihailemaan Hänen talvista luomistyötään ja luotan Hänen lupaukseensa huolehtia meistä joka päivä.

 

Teksti: Eija Simpanen

 

Tuunaa lumihiutale

     

Tarvikkeet:

nauloja, vasara

valkoista villalankaa

pohja (kovalevy, vaneri, styrox, puu…)

maalia, sivellin

 

Maalaa taulupohja esim. akryylivärillä. Suunnittele lumihiutaleen muoto paperille piirtäen. Kuvan voi piirtää esim. voipaperille, jonka kiinnität taulupohjaan niin, että voit hahmottaa mihin kohtaan kiinnität naulat. Paperi poistetaan työn valmistuttua. Naulaamisen jälkeen pujottele villalanka naulojen taitse lumihiutaleeksi.

Pienemmät lapset voivat leikitellä naulaamisella ja langan pujottelulla improvisoimalla omanlaisiaan lumihiutaleita.

Toteutus ja kuvat: Merja Suhonen

 

Lapsen joulu

 

Joulu oli jo ihan lähellä. Olin kaupungilla kävelemässä pienenä tyttönä perheeni kanssa. Yhtäkkiä näin suuren kaupan kauniissa jouluikkunassa jotain valtavan ihanaa ja kaunista: valkoisen, pehmeän ja melko ison lelukoiran. Se oli suloinen! Sen jälkeen en toivonut enää mitään muuta joululahjaa kuin tuota koiraa.

Jouluaattona jännitin hirveästi. Saisinkohan minä sen koiran? Ja minä sain! Voi sitä riemua, kun suloinen koiranpää pilkisti lahjakopan reunan yli. Pörri! Pörri sen nimeksi tuli!

Saman joulun alla kävelimme myös Kirkkopuiston käytävää pitkin. Käytävän varrelle oli rakennettu erilaisia seimiasetelmia muistuttamaan Kristus-lapsen syntymästä. Vanhempani kertoivat meille lapsille, että tässä, pienessä Jeesus-lapsessa oli joulun sanoma. Jeesus syntyi jouluyönä maailmaan meitä varten. Jeesus oli Taivaan Isän lahja meille ihmisille. Katselin seimiasetelmia pää kallellaan. Ne olivat kauniita.

Tuona jouluna, vaikka olinkin vielä pieni lapsi, iloitsin lahjoista: Jeesus-lapsesta ja Pörri-koirasta. Ne molemmat tuntuivat tärkeiltä ja ihanilta!

Rauhaisaa ja mukavaa adventin aikaa, siunattua joulua ja ihania alkutalven päiviä vielä kaamoksen keskellä!

 

Teksti: Eija Simpanen

Kädentyö: Merja Suhonen

 

 Valmista Joulusydän

 

1. Sahaa sydän esim. vanhasta laudasta, vuole reunat ja maalaa punamultamaalilla
2. Valmista tähti tuikkukupista leikkaamalla reunaosa kuuteen yhtä suureen osaan
3. Avaa kuppi ja tao kevyesti vasaralla
4. Leikkaa sakarat tähden muotoon
5. Tee tähteen kirjailua esim. sukkapuikolla
6. Kiinnitä tähti sydämeen asettamalla vanha nappi tähden keskelle ja naulaa pienillä nauloilla kiinni

Tähden voi myös liimata kuumaliimalla ja koristella isolla lasihelmellä

Varjojen leikkiä

 

Pieni Poika herää yöllä nuhaiseen oloon. Pitää päästä mummin luo hakemaan apua nenän niistämiseen. On aivan pimeää, oudon pimeää valoisan kesän jälkeen. Pieni Poika ei ole vielä tänä syksynä herännyt kertaakaan pimeyteen. Se on uusi kokemus.

Pieni Poika nousee sängystään, avaa hiljaa huoneen oven ja astuu eteiseen. Samassa hän pysähtyy ihmeelliseen näkyyn: Eteisen verho on jätetty illalla auki ja siitä näkyy ulos. Ulkona on pimeää, vettä sataa hiljalleen ja katuvalon loisteessa kaikki näyttää jotenkin oudolta, vähän pelottavaltakin. Kesäiset pensaat ulkona ovatkin mustanpuhuvia, nurmikko tummaa ja pitkät varjot lankeavat tielle ja pihapolulle. Maailma on yöllä ”mörön näköinen”, sanoo Pieni Poika seuraavana aamuna.

Matka jatkuu… Pieni poika töpöttelee kohti olohuonetta ja huomaa uudelleen saman asian: olohuoneenkin ikkunaverho on auki. Hän kävelee suuren ikkunan eteen ja jää tuijottamaan pimeyttä. Siinä on jotain hämmentävää: valot ja varjot, pimeys ja kuitenkin valo, Mörön pelko ja valon turva. Jossain liikahtaa jotain. Pieni Poika näkee pimeyteen pinkovan pupun ja hihkaisee ilosta. Pimeydessäkin on elämää. Pieni poika seisoo pitkän aikaa paikoillaan: hän elää ihmeellisiä hetkiä sisällään.

Aikansa katseltuaan Pieni Poika muistaa, minne oli menossa. Hän tepsuttaa mummin sängyn viereen ja nenä tulee pyyhityksi.

 

Aamulla Pieni Poika kertoo tuntojaan: Yöllä ei pelottanut. Kaikki näytti jännittävältä. Oli pimeää ja valoisaa, tummaa ja vaaleaa. Mukavalta tuntui seisoa ikkunassa ja katsoa yksin yön pimeyteen.

 

Siinä on evankeliumia mummollekin. Valot ja varjot! Varjoa ei synny ilman valoa -  ja kääntäen: Jokaisessa varjossa on aina takana myös valo. Jos elämässäni on pimeyttä, siellä on myös valo. Jos elämässäni on surua, jossain takana on myös kirkkaus.

"Herrani Jeesukseni, ole Sinä minun elämäni valo, ole minun elämäni kirkkaus. Luotan siihen, että kun pimeä hetki, suru ja murhe kohtaa minua, kaiken takana olet Sinä, elämäni Valo. Kiitos siitä! Amen."

 

Teksti: Eija Simpanen

 

Elävöitä satu mobilen avulla

Valmista mobile kiinnittämällä oksaan langalla käpyjä ja pieniä risuja. Koristele oksa sammalella tai jäkälällä niin saat varjoista elävämpiä.

 

Kohdista pöytävalo mobileen ja heiluttele sitä: syntyy jännittävä varjojen leikki elävöittämään kertomusta pienestä pojasta.

 

Mobilen valmisti Sari Sainia (kuvassa)

VESI KANTAA!

 

Kysyin muutamalta lapselta, mitä heille tulee ensimmäisenä mieleen sanasta vesi. Tässä muutamia vastauksia: vesipyssy, vesileikit, kylpyyn meno, järvi ja meri, iskän kanssa ongella, nuken pesu.

Vastauksia tuli nopeasti paljon. Niistä saattoi päätellä, että vesi ja kesä kuuluvat lasten mielestä tiukasti yhteen. Ja niinhän se varmasti onkin. Kesällä on mahdollista leikkiä rannoilla, uida, käydä vaikkapa isän kanssa ongella. Me aikuisetkin pidetään vettä ja rantoja mukavina levon paikkoina. Ja miten kaunista kesällä onkaan, kun aurinko loistaa veden pinnasta. Sellainen hetki tuntuu pyhältä. Ihan kuin Taivaan Isä olisi siinä lähellä ja mukana siinä hetkessä.

Veteen voi hukkua. Vesi on siis vaarallinenkin asia. Siksi rannoilla kannattaa olla varovainen. Mutta vesi myös kantaa. Kokeile vaikka kellumista. Kun luotat veteen, heittäydyt sen pinnalle rentona, vesi kantaa.

Niin kantaa myös kasteen vesi. Kun sinut kasteessa otettiin Jumalan lapseksi, sinä saat aina pysyä Jumalan lapsena. Kaste kantaa läpi elämän. Saat turvallisesti luottaa Isä Jumalaan, Hänen rakkauteensa ja mukanaoloonsa jokaisena päivänä. Siunattuja ja lämpimiä päiviä sinulle veden äärellä!

 

Teksti: Eija Simpanen

 

Paperilyhdyn valmistaminen

 

Meksikossa suosittu ulkokoriste on paperipussilyhty. Sitä mukaellen valmistin paperilyhdyn lahjapaperirullan tukipahvista. Leikkasin n. 10 x 30 cm suuruisen palan, johon leikkasin paperiveitsellä kuvioita. Liimasin suikaleen kartioksi ( halk. 10 cm).

Lyhty sopii ulkokoristeeksi esim. hiekkarannalle, missä ei ole syttymisvaaraa. Tässä lyhdyssä ei ole pohjaa, joten se on tyynen sään koriste.

Vastaavan lyhdyn voi valmistaa meksikolaisittain paperipussista. Pohjalle, tuikun alle, voi laittaa hiekkaa painoksi, niin se kestää pienen tuulenvireen.

Leikkaa kuviot

Liimaa reunat kiinni

Valmis lyhty

Toteutus ja kuvat: Merja Suhonen

Kevään valo toistuu mosaiikkityössä

Oletko tehnyt joskus varjokuvia? Ne syntyvät siten, että suunnataan lampun valo seinään, tehdään käsillä lampun ja seinän välissä erilaisia liikkeitä, ja ne näkyvät varjokuvina seinällä. Kokeile! Esim. eläimiä on helppo tehdä: pupuja, haukkuvia koiria jne.
Varjokuva ei synny ilman valoa. Elämässäsi saattaa olla päiviä, jolloin sinulla on surun aiheita kavereiden kanssa, kouluasioissa tai muuten vaan kotonakin. Silloin on hyvä muistaa, että näitä ”elämän varjoja” ei ole ilman valoa. Ja se valo on Taivaan Isä, joka näkee meidät joka hetki. Hän tietää jokaisen päivä ilot ja murheet. Voit puhua Taivaan Isälle niin suruistasi kuin iloistasi. Hän kuulee Sinua ja haluaa olla valona jokaisessa päivässä.
Nyt valoisa aika lisääntyy päivä päivältä. Valo muistuttaa meitä Jeesuksen lupauksesta: ”Minä olen elämän valo!”  Valoisia kevään päiviä ja iltoja Sinulle!

Teksti: Eija Simpanen

Kevään valoa voit tallentaa mosaiikkipaloista pannunaluseksi. Suunnittele ja sommittele aurinko esim. 15x15 kokoiselle kovalevylle ja liimaa mosaiikkipalat pvc-liimalla alustaan. Jätä n. 2 mm rako palasten väliin. Anna liiman kuivua. Sekoita saumauslaasti (3 osaa laastijauhetta, 1 osa vettä) ja levitä mosaiikkipalojen päälle niin, että saumat täyttyvät. Laasti on sopivan paksuista silloin, kun se muistuttaa hammastahnaa. Pyyhi työstä ylimääräinen laasti pois kevyesti kostealla superlonin palasella. Kun työ on kokonaan kuivunut, pyyhi työ kostealla superlonilla puhtaaksi.

Kuva ja toteutus: Merja Suhonen

PÄÄSIÄISEN AIKAAN

Sunnuntaina laitan maljakkoon pajunoksia ja ajattelen palmusunnuntaita. Silloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset iloitsivat ja riemuitsivat Jeesuksen tulosta kaupunkiin. He levittivät vaatteita ja palmunoksia kaduille ja huusivat hoosiannaa. Päivä oli iloinen.

Torstaina nostan juuri paistetun, ristinmerkillä siunatun leivän pöytään ja ajattelen kiirastorstaita: Jeesus nautti silloin viimeisen aterian ennen kuolemaansa yhdessä ystäviensä kanssa. Aterian jälkeen he lähtivät Getsemanen puutarhaan, missä Jeesus vangittiin ja vietiin tuomittavaksi. Päivä oli surullinen.

Perjantaina nostan ristin pienelle pöydälle ja muistelen pitkäperjantain murheellisia tapahtumia: Jeesus tuomittiin kuolemaan ja hän kuoli iltapäivällä ristillä meidän ihmisten puolesta.  Jeesus vietiin hautaan ja haudan ovi suljettiin suurella kivellä. Murheellinen päivä!

Sunnuntaina toivon, että aurinko paistaa. Päivä on niin iloinen ja täynnä riemua: Jeesus nousi kuolleista! Taivaan Isä herätti Jeesuksen. Enkelit kertoivat siitä haudalle tulleille naisille ja naiset veivät ilosanomaa edelleen muille Jeesuksen ystäville. Jeesus nousi kuolleista! Sunnuntaina narsissit kukkivat kotona, pääsiäisruoho vihertää, iloisenväriset koristeet korostavat sanomaa: nyt riemuitaan! Jeesus voitti kuoleman, mitään pelättävää ei enää ole. Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Se on turvallinen sanoma, ilosanoma! Sen turvissa on hyvä odotella kevättä ja kesääkin!

Teksti: Eija Simpanen

Tee kukkanen linnunsilmäpistoin.

Koristele paljetilla ja lasihelmellä.

Reunusta pykäpistoin.

Pääsiäismuna –uuden elämän symboli

Nämä pääsiäiskoristeet on valmistettu paksusta huopalevystä ja koristeltu kirjomalla ja ompelemalla paljetteja ja helmiä. Täytteeksi voi laittaa vanua tai silputtua huopalevyä, joka jää leikkaustähteeksi..
Vihreä muna on ommeltu yhteen pykäpistoilla, oranssi ja turkoosi etupistoilla.

Toteutus ja kuvat: Merja Suhonen

Tammikuussa 2010

Lumienkeleitä

On tammikuu.  Joulu ja uusivuosi ovat takana, ja nyt vietetään vielä hämäriä keskitalven viikkoja. On ihan oikea talvi. Ulkona on mukava leikkiä kavereiden kanssa: olla lumisotaa, rakennella lumilinnoja, luistella. Ja illalla jokaisella on punaiset posket!

Minulla on yksi ihana muisto lapsuudesta ja talvileikeistä. Läksimme kerran muutaman kaverin kanssa kotiemme lähellä olevalle tyhjälle pellolle. Eihän siellä talvella ollut muuta kuin valkoista lunta silmänkantamattomiin.  Heittäydyimme jokainen maahan ja teimme lumienkelin. Sinäkin osaat varmasti sellaisen tehdä: heittäydytään vain lumeen selälleen ja heilutellaan käsiä ja jalkoja lumessa, jotta saadaan siivet ja mekko enkelille. Sitten teimme toisen enkelin ja kolmannen ja lisää ja lisää ja lisää… Lopulta koko pelto oli enkeleitä täynnä. Se oli upean näköinen. Poistuimme pellolta varovasti, jotta enkelit säilyivät ehjinä.

Siinä oli ilosanomaa, evankeliumia, kaikille ohikulkijoille. Taivaan Isä on luvannut, että Hän antaa meille enkelit suojaksi ja turvaksi joka päivä. Ja kun Taivaan Isä lupaa jotain, se varmasti pitää paikkansa. Niinpä meidän onkin hyvä aloittaa uusi vuosi Taivaan Isän turvissa.

Teksti: Eija Simpanen

Näin valmistat  pipoenkelin

Enkelin mekkona kirpputorilta ostettu käsin neulottu villamyssy, joka on kirjailtu hopealangalla. Päänä on styroxmuna, jonka pintaan on neulahuovutettu ohut kerros villaa. Myös silmät on neulahuovutettu. Villakuituhiukset on kiinnitetty päähän huovutusneulalla, myssy virkattu hopealangasta. Kaulassa olevat helmet on pujotettu ohueen metallilankaan ja siivet ovat hopeanauhaa.

Toteutus ja kuva: Merja Suhonen