
Jouluseimiperinne juurtumassa Suomeen
Väisäsen ja Luodeslammen mukaan seimelle ominaista on se, että se on joka joulu uusi, vaikka sama seimiasetelma aina kaivettaisiinkin kaapista. Samalla sen kokoaminen aina uudelleen toimii eräänlaisena kansan hartauden harjoituksena. Seimen parissa voi käyttää luovuuttaan, harjoittaa käsityökykyjään, ilmentää taiteellisuuttaan. Samalla seimestä voi myös esineenä tulla rakas – etenkin, jos sen on tehnyt itse.
- Ostin seimeni Roomasta keskellä kesää, kun halvalla sai, ja kannoin sitä helteessä koko päivän. Se ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta se on tärkeä, koska sillä on tarina, Luodeslampi kertoo esimerkin.
Liisa Väisäseen puolestaan ovat tehneet vaikutuksen erityisesti elävät seimet, joita hän Jouluseimen tarina -kirjaakin varten kiersi kuvaamassa eri puolilla Italiaa. Niissä perinne voi olla satojakin vuosia vanha, mutta toteutus ja toteuttajat aina uudet.
Jouluseimen tarina tutustuttaa myös monipuoliseen seimihahmojen kirjoon. Marian ja Jeesus-lapsen lisäksi seimeltä voi löytää ihmettelevän tai palvovan hahmon, torimyyjän tai lahjojen tuojan.
- Suomalainen seimi on yleensä hyvin pelkistetty, kun taas Etelä-Euroopan seimistä löytyy kokonainen ihmishahmojen kirjo. Toivoisinkin näkeväni seimen, josta löytyisi vaikka datanomi, Juha Luodeslampi pohtii.
Arvostelukappaleet, kuvat , tekijöiden yhteystiedot: minna.vatja(at)lastenkeskus.fi
(TIEDOTE 13.10.2009, Lasten Keskus)







Itälahdenkatu 27 A, 3 krs. 00210 Helsinki