Lasten pyhiinvaellus

1) Pyhiinvaellusmatka puhuttelee lasta hänen erilaisissa elämäntilanteissa.

2) Pyhiinvaelluksella avataan lapsen aisteja eri pysähdyspaikoilla olevien tehtävien avulla.

3) Pyhiinvaeltajan matka on sekä ulkoinen että sisäinen. Matkahavaintoja tehdessään lapsi löytää omia ajatuksia sisältään.

4) Lapsella on tarve saada miettiä, pysähtyä, kysellä ja ymmärtää elämäänsä, sen merkitystä ja Jumalan hyvän läsnäolon merkitystä.

5) Vaelluksella on hyvä antaa lapsille evääksi levollinen tahti, lupa pysähtelyyn, katseluun, havainnointiin. Siinä on matkan siunaus. Vähän on enemmän.

6) Oman kehon kuuntelu matkan aikana voi tapahtua pysähtyessä kuuntelemaan omaa hengitystään, sulkemalla silmänsä ja kuuntelemalla maassa maaten sydämensä rytmiä...

7) Hiljaisuus ja rauhallisuus kunnioittavat muiden mukana vaeltavien matkaa.

8) Pyhiinvaelluksella puhutaan rukouksesta, ihmeistä, opitaan tekemällä ja kuuntelemalla.

9) Päämäärä ei ole toiminnan määrä vaan itse matka, joka jollain tavalla siunaisi osallistujaa rauhalla, levolla, olemassaolon todellisuudella, luvalla kokea se, mikä on tässä ja nyt oleellista.

 

Monimuotoisen ja kiivastahtisen elämän keskellä monet aikuiset ovat alkaneet hakeutua hiljaisuuden retriitteihin ja  pyhiinvaelluksille, joissa opetellaan yksinkertaista elämää ja hiljentymistä. Ruotsissa on toteutettu pyhiinvaelluksia myös lasten kanssa.

Pyhiinvaelluskohde on tavallisesti jokin kirkko, tietty paikka, kuten metsälehto tai lähde, johon liittyy jokin kirkon historian tapahtuma, kokemus, kertomus tai henkilö. Lasten vaellus voidaan suunnitella monella tavalla, esim. luontoon ja päättää se vaikkapa luonto- tai leirikirkkoon tai sisätiloihin, jonne on tehty lasten alttari tai lähistöllä olevaan kirkkoon. Vaellus voidaan toteuttaa myös pelkästään kirkkotilassa, jolloin se on tilan mukainen. 

 

Vaellusrastit

Suunnitelkaa luontovaellus esim. leirikeskukseen viiden rastin menetelmällä. Ensimmäisellä rastilla avataan näköaisti, toisella kuuloaisti, kolmannella hajuaisti, neljännellä tuntoaisti ja viidennellä makuaisti.

Valmistaudutaan vaellukselle

Tehdään yhdessä yksinkertainen hattu ja reppu, jotka voidaan ajan salliessa kuvittaa tekstiiliväreillä, tai tuodaan hattu ja reppu kotoa. Askarrellaan savesta pienet kaularistit, jotka koristella värikkäin kuvioin. Maalin kuivuttua pinta voidaan vielä lakata. Risti voidaan tehdä myös puusta tai vaikkapa paksusta kartongista. Hankitaan kepit ja valmistetaan eväät.
Tehdään pieni retkivihko joko yhdessä lasten kanssa tai annetaan lapsille valmiina.

Yksinkertaiset varusteet ja niihin liittyvä symboliikka:
Kengät – hitaus
Hattu – huolettomuus
Keppi – vapaus
Reppu – jakaminen
Risti – (hengellisyys) usko ja luottamus

Retkivarusteet

Kokoonnutaan pihalle ympyrään. Jutellaan retkelle lähdöstä ja siitä, mitä tarvikkeita on hyvä ottaa mukaan. Lasten pitkää tarvikeluetteloa karsitaan yhdessä. Mitä jää jäljelle?

 

Kengät

Jotta kulkeminen olisi mahdollista, tarvitaan kengät.
Meidän vaelluksemme on hiukan erilainen kuin tavalliset retket ja matkat, sillä meidän matkallamme kaikki varusteet merkitsevät jotakin. Kun laitamme kengät jalkaamme, niin laitamme jalkaamme kiireettömyyden kengät. Tahdomme nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea luonnossa asioita, joita ei huomaa, jos on kova kiire.

 

Hattu

Sitten tarvitsemme hatun, joka suojaa auringolta, sateelta ja tuulelta. Meille hattu kertoo huolettomuudesta. Silloin, kun haluaa olla rauhassa, voi laittaa hatun kasvoille ja levätä. Se on myös viesti muille: tahdon olla rauhassa, miettiä ja hiljentyä. Voidaan käydä vaikka pitkälleen nurmelle ja laittaa hattu kasvoille ja tuntea oma rauha ja yksityisyys.
Vaeltamaan lähtiessä jätetään kaikki turhat huolet mielestä pois. 

 

Keppi

Otetaan kepit ja tunnustellaan, miltä kävely sen kanssa tuntuu. Matkalla on hyvä olla tukena keppi, kun väsyttää. Se on vaeltajan ja vapauden merkki. Se on kuin matkaseuralainen.

Reppu

Jutellaan, mihin reppua tarvitaan ja mitä sinne laitetaan. Todetaan, että mitä kevyempi kantamus on, sitä helpompi on vaeltaa. Opetellaan yksinkertaista elämää ja omasta jakamista.

 

Risti

Rististä tietää, että olemme kristittyjä vaeltajia. Ristin pystysuora viiva kertoo, että Jumala on meidän kanssamme ja vaakasuora, että me emme elä yksin täällä maan päällä vaan yhdessä toisten kanssa, toisistamme huolta pitäen.

Nyt meidän retkivarusteemme ovat koossa. Ne ovat yllättävän samanlaiset kuin ne, joita Jeesuksen seuraajat käyttivät ja joita tämän päivän pyhiinvaeltajat käyttävät. Kengät tai sandaalit kertovat tahdosta seurata Jeesusta, päähine kristityn huolettomuudesta ja sauva luottamuksesta. Risti on kristityn tunnusmerkki ja reppu lähimmäisestä huolehtimisen viesti.
Me saamme nyt mukaamme kengät, hatun, eväät ja repun. Ja pienen vihkon, johon voimme tehdä matkan varrella muistiinpanoja.

(Vihkot voidaan jakaa ja niitä käyttää vasta vaelluksen jälkeen.)

Tällä kerralla vaelluksen vetäjä kokoaa kaikkien ristit reppuunsa. 
Ne laitetaan vasta vaelluksen lopuksi kaulaan. Näin niiden merkitys korostuu.
 

Valitaan vaelluslaulu

Lasten iästä riippuen esim. LV 121:1 tai LV 116 sanoja sopivasti vaelluksen luonteeseen muutellen tai isommille jokin Nuoren seurakunnan veisu tai Taize-laulu.

Lähdetään matkaan

Matkaan lähdetään pieninä ryhminä tai pareittain lasten iästä ja ryhmän koosta riippuen.

Ensimmäinen rasti Näkö
Kehota lapsia ottamaan hyvältä tuntuva paikka, josta voi rauhassa katsella ympärille ja rauhoittua. Antakaa katseen kulkea levollisesti puiden latvoista alaspäin maan pintaan. Mitä mielenkiintoista havaitaan? Miten monta vihreän eri vivahdetta puissa ja pensaissa näkyy? Mitä kukkia tunnistetaan? Miten monenlaista sammalta mättäiltä löytyy? Tutkitaan tarkkaan metsän pohjakasvillisuutta. Näkyykö elämää? Mitä? Näkyykö maassa puiden juuria? Ihmetellään, miten vahvoja ne ovat ja miten pitkälle ne ulottuvat.

Kootaan rastin havainnot yhteiseen hiljentymiseen:
Kun katselemme ympärillemme, niin muistamme, miten Jumala katsoi kaikkea sitä, mitä Hän oli luonut. Ja kaikki oli hyvää.

Rukous
Siunaa tänään, Jumala.
Siunaa tänään kaikki mitä näen.

Toinen rasti Kuulo
Tällä rastilla ollaan aivan hiljaa ja kuunnellaan metsän ääniä. Sovitaan, että jos joku sanoo jotakin, niin se tapahtuu kuiskaamalla. Kuuluuko lintujen ääniä, tuulen huminaa, oksien rapsahtelua ehkä puron solinaa tai veden liplatusta? Kuuluuko häiritseviä ääniä?

Koonti ja hiljentyminen.

Korvat kuulemaan ja silmät näkemään, molemmat on Herra luonut. Snl. 20:12

Rukous
Siunaa tänään, Jumala.
Siunaa tänään kaikki mitä kuulen.

Kolmas rasti Haju
Avataan hajuaisti hengittämällä muutama kerta sisään ja ulos. Reipas laululeikki avaa aisteja. Anna lasten ehdottaa tai valitse itse, esim. LV 142.
Kehota jokaista ottamaan luonnosta yksi lehti, hieromaan sitä käsissä ja tuoksuttelemaan. Miltä tuoksuu? Arvuutelkaa keskenänne toistenne lehtiä.
Tunnistelkaa, onko rastin ympäristössä joitakin erityisiä luonnon tuoksuja. Mitä? Miltä maasto tuoksuu? Onko joitakin tuoksuvia kukkia? Onko pensaissa ja puissa oma tuoksunsa? Jutellaan, mistä luonnon tuoksuista lapset pitävät.
Ohjaajalla voi olla pienessä kangaspussissa jokin tuoksu, joka yritetään tunnistaa.

Koonti ja hiljentyminen
Raamatussa on kohta, jossa sanotaan näin kauniisti ” Me olemme Kristuksen tuoksu” 2. Kor. 2:15. Mitähän se mahtaa tarkoittaa?

Rukous
Siunaa tänään, Jumala, anna iloa.
Siunaa tänään kaikki mikä tuoksuu.

Neljäs rasti Tunto
Levähtäkää, katselkaa, kuunnelkaa, haistelkaa. Miettikää, millaista elämä olisi, jos ei olisi tuntoaistia. Lähdetään tutkimaan. Jokainen voi valita, mitä tahtoo käsin kosketella, sammalta, savea, hiekkaa, eri puiden runkoja, käpyjä, kiveä, kantoa, kanervikkoa, miltä eri havupuiden neulaset tuntuvat. Löytyykö lähistöltä vilvoittavaa vettä?
Voit myös varata salaperäiseen pussiin jotain luonnosta. Lapset saavat tunnistella pussin esineitä ja yrittää arvata, mitä siellä on.

Koonti ja hiljentyminen
Raamatussa on ihmeellinen kohta, jossa kerrotaan, miten rakkaita me olemme Jumalalle ja miten lähellä Häntä me elämme. ” Minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt” Jes. 49:15 ja 16.

Rukous
Siunaa tänään, Jumala, saata minua.
Siunaa tänään kaikki mitä kosketan.

Lasten ehdottama laulu tai esim. LV 102.

Viides rasti Maku
Nyt on aika kaivaa eväät repuista. Ne asetetaan yhteisesti syötäviksi.

Rukous
Siunaa tänään, Jumala.
Siunaa tänään kaikki mikä maistuu.

Kehota jokaista nauttimaan eväät hitaasti maistellen. Jutellaan, miten hyviltä eväät maistuvat retkellä.
Etsi repustasi lapsille vielä pieni yllätys, vaikkapa hedelmä tai kaurakeksi tai piparkakku. Tunnistelkaa sen tuoksua ja makua.

Rukous
Jumala, kiitos suusta ja kyvystä puhua, syödä ja tuntea erilaisia makuja. Auta minua puhumaan hyvää toisista ja välttämään pahan puhuminen.

Viimeinen kokoontuminen

Viimeisen kerran kokoonnutaan ulos rakennetun alttarin tai puuristin äärelle tai sateen sattuessa sisällä.

Ota repustasi esille lasten kanssa tehdyt ristit. Jokainen hakee omansa ja ne ripustetaan kaulaan. Jutelkaa risteistä. Anna lasten kertoa, mitä he ovat kuvanneet omaan ristiinsä. Onko joku saanut vauvana kasteristin? Onko joku saanut muun ristiriipuksen?
Jokainen saa kasteen yhteydessä myös ristin, mutta se on näkymätön. Se kulkee aina mukanamme. Se on piirretty meidän otsaamme ja rintaamme näin: Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä, että Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.
Todetaan vielä, että kaikilla on yhteisen pyhiinvaelluksen merkkinä tämä kaularisti. Se yhdistää meitä.

Rukous partiolaisten tapaan sisaruspiirissä
Siunaa tänään, Jumala.
Siunaa tänään kaikki rakkaikseni.
Anna huomata, miten olet läsnä kaikessa. Aamen

On aika riisua vaellusvarusteet. Kengät, mitä ne kertoivatkaan? Hattu, huolettomuuden symboli. Keppi, vapauden merkki. Reppu, johon liittyi omasta jakaminen. Ristin jätämme kaulaamme. Se on meidän yhteinen merkkimme.

Rukoukset mukaeltu vanhasta kelttiläisestä rukouksesta Aistien avaus.