Ryhmä tuottaa lattiakuvan

Keskeistä Lattiakuvat- menetelmässä on, että jokainen osallistuja pääsee työstämään tekstiä tai teemaa omasta elämästään käsin. Tärkeää on vahva yhdessä tekeminen ja teeman läpi eläminen kokemisen ja tekemisen kautta. Työskentelyssä käytetään elämyksellisiä ja toiminnallisia menetelmiä.

 Esineitä ja erilaisia materiaaleja käytetään symbolisina merkkeinä, joista rakennetaan lattialle yhdessä teemasta nouseva kuva tai rakennelma. Kukin osallistuja saa liittää kuvaan symbolin kautta itselle merkityksellisiä asioita.

 Materiaaleina käytetään erivärisiä liinoja tai huopakankaita, luonnosta kiviä, käpyjä, lehtiä ja muuta pieniä materiaaleja, kuten huopaa, helmiä, höyheniä, simpukoita tms..

Oppimiskokemukset, joissa rakennetaan yhteyttä omaan itseen, ryhmän jäseniin ja teemaan, eivät tapahdu vain tiedollisella tasolla, vaan koskettavat koko persoonaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Olennaista ovat aistihavaintoon perustuvat ja mieltä virittävät harjoitukset, joiden avulla rakennetaan suhdetta käsiteltävän asian sisältöön ja joka ilmaistaan myös sanoin.

Tyypillistä lattiakuvien tekemisessä ja toiminnassa on koko kehon käyttäminen ilmaisussa. Liikkeet, rytmit, tanssit kertovat jotain kyseisestä teemasta ja niitä kokeillaan aina yhdessä.

Lattiakuvat-menetelmä sai alkunsa 1970-luvulla Saksassa, jossa menetelmän kehittäjä Franz Kett pohti uusia näkökulmia uskonnolliseen kasvatukseen kirkollisissa päiväkodeissa.