Raamattuleikki

Pohjana bibliodraama

Raamattuleikki perustuu bibliodraamaan. Bibliodraama on koulutetun ohjaajan johdolla ryhmässä tapahtuvaa luovaa raamattutyöskentelyä hyvin monenlaisista viitekehyksistä käsin. Perusmenetelmä on eläytyminen Raamatun henkilöihin ja tekstissä esiintyviin elementteihin. Roolinvaihdon lisäksi ohjaajat käyttävät vaihtelevasti musiikkia, tanssia, liikettä, kerrontaa ja kuvaa sekä rekvisiittana symbolisia esineitä ja kankaita.

Raamattuleikki ei ole näyttelemistä siinä mielessä, että siitä syntyisi kirkkodraamaa. Tavoitteena on dialogi Raamatun tekstin, oman itsen ja ryhmän kanssa.

Raamattuleikki avaa mielikuvituksen

Raamattuleikissä lapsiryhmä elää todeksi raamatun kertomuksia tai sen osia. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja innostuneita kokeilemaan uutta, ratkaisemaan erilaisia kysymyksiä ja tarttumaan haasteisiin. Lapselle on ominaista myös heittäytyä mielikuvituksensa vietäväksi kokonaisvaltaisesti. Raamattuleikki antaakin mahdollisuuden mielikuvituksen ja luovuuden rikkaalle käytölle.

 

Lapsen omista kokemuksista

Lähtökohtana toteutuksessa tulee aina olla lapsen omakohtaiset kokemukset, havainnot, ajatukset, tunteet ja elämykset. Näille on hyvä antaa rauhassa aikaa ja tilaa draamatuokiota rakennettaessa. Lapsi on halukas tutkimaan ympäristöään ja draamatuokion tehtävänä on mahdollistaa yhteisten kysymysten, ihmettelyn ja ilmaisun toteutuminen sekä uusien merkityksien löytäminen tutuillekin asioille ja ilmiöille. Näitä tunteita ja tilanteita voidaan työstää draamallisin menetelmin.

Raamattuleikki antaa lapsille mahdollisuuden rakentaa, maisemoida, roolittaa omalla tavallaan kuulemaansa tai näkemäänsä.

 

Vuoropuhelua

Raamattuleikissä toteutuu lapsen ja raamatun kertomuksen vuoropuhelu keskenään. Niin kuin muukin draamallinen toiminta, myös raamattuleikki on todellisuuden ja fiktiivisen maailman synteesi. Raamattuleikille on ominaista kokemuksellisuus ja toiminnallisuus, prosessinomaisuus ja kerronnallisuus sekä mysteerin läsnäolo. Raamatun kertomusta ei pyritä selittämään. Kertomusta leikkien lapsi saa itse ihmetellä, aavistella ja kokea pyhyyden läsnäoloa omien tunteidensa, ajattelun ja toiminnan tasolla.

 

Lapset rakentavat raamattuleikin

Raamattuleikki voi lähteä liikkeelle kuvasta, esineestä, muistelusta, kerronnasta tai vaikkapa musiikista. Alusta alkaen lapset toimivat aktiivisina leikin rakentajina. He saavat itse päättää millaisessa maisemassa ollaan ja missä kertomuksen tapahtumat toteutetaan. Maiseman rakentamiseen voidaan etukäteen varata materiaalia lasten avuksi. Seuraavaksi keskustellaan yhdessä siitä, keitä kertomuksessa oli paikalla? Mitä oikeastaan tapahtui? Annetaan lapsille mahdollisuus itse henkilöittää roolit ja joko valmistaa annetuista materiaaleista tai valita rooliasut.

 

Raamattuleikki tässä ja nyt

Raamattuleikki elää aina vahvasti tässä hetkessä. Draamallinen tapahtuma on kertaluontoinen - se ei koskaan toistu aivan samantapaisena. Jokaiseen toiminnalliseen tuokioon ja rooleihin sisältyy mukanaolijoiden sen hetkiset tunteet, ajatukset, kysymykset ja yllätykset   Ohjaaja,  joka on ”ajan tasalla”, antaa lasten vapaasti tuottaa haluamiaan asioita esiiin. Samalla ohjaaja oppii  näkemään lapsista muutakin kuin vain heidän tekemisensä.

Ohjaaja luo rauhaa ja kiireettömyyttä tapahtumille. On oltava aikaa maistella, kokeilla ja tunnustella omia kokemuksia. Tärkeämpää kuin saada koko raamattuleikki läpi, on antaa aikaa viipymiseen, pysähtymiseen ja pohtimiseen.

Raamattuleikki on vahvasti improvisaatiota, hetkessä luomista ja todeksi elämistä.  Improvisaatiossa kukaan ei ole huono, vaan sen kautta jokaisen ilmaisemat tunteet, eleet ja vuorosanat ovat tekijälleen totta. Parhaimmillaan raamattuleikki on lapselle positiivinen kokemus totena olemista ja nähdyksi tulemista.

 

Draaman työtavat käyttöön

Raamattuleikkiin voidaan soveltaa erilaisia draaman työtapoja, jotka palvelevat kertomuksen toteutumista. Voidaan pysähtyä vain yhteen kertomuksen kohtaan ja tutkia sitä jonkin työtavan avulla. Etukäteen sovitaan käytettävissä olevasta ajasta, sillä työskentely itsessään ruokkii heitä kehittämään ja jatkamaan draamaa loputtomasti.

Raamattuleikkiin kuten muihinkin draamallisiin toteutuksiin liittyy aina yhteinen jakaminen työskentelyn jälkeen. Jakaminen voidaan lasten kanssa toteuttaa piirtämällä, leikin äärelle pysähtymisenä, juttelemisena. Tärkeätä on että ohjaaja antaa tilan jokaiselle lapselle kertoa miten hän koki raamattuleikissä mukana olemisen ja mitä hän haluaa kokemuksestaan sanoa.

Lopuksi voidaan ottaa kertomukseen liittyvä laulu, rukous, runo, kuva, musiikki.

 

RAAMATTULEIKIN VAIHEET

1.Kertomukseen tutustuminen

• lukeminen, kerronta, muistelu
• kertomukseen liittyvän kuvan, esineen, alttarin katseleminen

2.Leikkiin valmistautuminen

• tapahtuman, ”maisemaan” tutustuminen (puu, tie, keto)
• henkilöihin tutustuminen

3.Kertomuksen työstäminen

• materiaalin suunnittelu, valmistaminen (”tää vois olla..”)
• tilan laittaminen, asemointi ( tässä on tie, jota Jeesus ratsasti..)
• mahdollisten rooliasujen valmistaminen/ tekeminen

 4.Leikin toteuttamisesta sopiminen

• toimintaraamit, säännöt (jos tarpeen)
• aikajaksosta sopiminen

 5.Rooleista sopiminen

• ”Mä oon toi..”
• miten roolit vaihtuvat
• ovatko kaikki samanaikaisesti rooleissa

 6.Kertomukseen eläytyminen

• koko kertomukseen eläytyminen (kertomuksen juoni)
• jaksoina tai ”kuvina” tilanteisiin eläytyminen
• erilaisin työtavoin kertomuksen tai sen yksityiskohtien tutkiminen:
  - still-kuvat, patsaat, eläytyminen, draama, tanssi..

 7.Jakaminen

• jutteleminen, piirtäminen
• leikin ääreen pysähtyminen

8.Lopettaminen

• hiljentyminen; musiikki, laulu, hyräily, rukous, kuva, runo

 

Löytöjä raamattuleikin äärellä

1) raamatunkertomus välittää aina jonkin tapahtuman
2) kertomus ottaa haltuunsa mielikuvituksen
3) lapsi pystyy seuraamaan raamatunkertomuksen tapahtumia vain kokemuksellisesti
4) lapsi ei vain eläydy vaan samaistuu kertomukseen
5) samaistumisen kautta lapsen minä vahvistuu
6) roolileikki antaa mahdollisuuden olla mukana koko persoonana
7) raamatunkertomusten tarkoitus on koskettaa myös tunne-elämäämme
8) tunteella koettu tekee kertomuksen päähenkilön kokemukset tärkeiksi
9) itse koettu antaa tilaa lapselle löytää kertomuksen sanoman    
10) koettu luo yhteisöllisyyttä
11) raamatunkertomus koettuna avaa toisen todellisuuden