joulu_kansi2

Rakasta lasta – Suojele lapsuutta

KYMMENEN TEESIÄ VANHEMMUUDESTA JA LAPSEN HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

Julkaisijat: KKN, SLK 2002

Rakasta lasta
10 teesiä vanhemmuudesta
ja lapsen hyvästä elämästä
-materiaalikansio.
Lasten Keskus


1. Lahjoita lapsellesi lapsuus

2. Uskalla olla aikuinen

3. Ole läsnä lapsellesi

4. Anna aikaa aikuisen elämälle

5. Hyväksy lapsesi ainutlaatuisuus

6. Suojele lastasi turhalta tiedolta

7. Sitoudu vanhemmuuteen

8. Anna vapautta, aseta rajoja

9. Ole tärkein lapsellesi

10. Varjele lapsuutta


1. Lahjoita lapsellesi lapsuus

Lapsuus on itsessään arvokas aika. Se ei ole vain aikuisuuden esivaihe tai aikuisuuteen valmistava vaihe. Se on oma, sellaisenaan tärkeä elämänvaihe. Lapsen elämällä on ainutkertainen arvo, vaikka lapsi ei koskaan saavuttaisikaan aikuisuutta.


Lapsi on samalla kertaa lahja, mahdollisuus ja tehtävä.


Kasvattajan tärkein tehtävä on turvata lapselle hänen lapsuutensa, taata kasvurauha. Lapsuus on salaisuuksien aikaa, ja lapsella on oikeus olla myös pieni ja tietämätön. Elämän salaisuudet paljastuvat hänelle omassa aikataulussaan. Lapsi oppii ymmärtämään elämää ennen muuta tunteiden ja kokemusten kautta. Siksi hän tarvitsee aitoon lapsuuteen läheisiä ihmissuhteita ja vuorovaikutusta.


2. Uskalla olla aikuinen

Aikuiset luovat lapsuuden edellytykset. Lapsi ei voi kasvaa ilman aikuisia. Väsyneenä ja kiukkuisena on joskus vaikea muistaa, että lapsi ei odota vanhemmiltaan paljon muuta kuin että he olisivat aikuisia. Houkutus vastata lapsen oikulliseksi koettuun käyttäytymiseen samalla mitalla saattaa olla sietämättömän suuri.


Aikuiset eivät ole erehtymättömiä. Ennemmin tai myöhemmin lapsetkin huomaavat sen. Siksi on tärkeää, että aikuinen osaa pyytää anteeksi lapseltaan.


Ajatus vanhemmista lapsensa kavereina tuntuu houkuttelevalta ja helpolta, mutta se antaa lapselle väärän kuvan sekä aikuisuudesta että lapsuudesta. Sukupolvien välillä on raja. Aikuisen on uskallettava ottaa aikuisen vastuu. Se on lapsen puolustamista ja hänen lapsuutensa suojelua.


Ilman aitoa lapsuutta ei ole aitoa aikuisuutta.


Sukupolvien rajat ovat tärkeitä myös siksi, että lapsen on hyvä saada kuulua sukupolvien ketjuun. Saadessaan hyväksymistä, rakkautta ja arvostusta eri sukupolvien ihmisiltä hän voi tuntea olevansa tärkeä osa kokonaisuutta, joka on alkanut ennen häntä ja jatkuu vielä hänen jälkeensä. On turvallista olla osa jotakin niin suurta.


3. Ole läsnä lapsellesi

Lapselle on tärkeää, että isä ja äiti huomaavat hänet ja ilahtuvat hänestä. Hän toivoo, että vanhemmat antavat aikaa ja ovat läsnä juuri hänelle. Kesken leikkiensäkin pieni lapsi haluaa tarkistaa, että hän kuuluu vanhempiensa elämään ja on olemassa heille tässä ja nyt. Kun lapsi tulee näyttämään piirustustaan tai pyytää katsomaan rakentamaansa majaa, hän haluaa ensisijaisesti, että aikuiset näkisivät ja hyväksyisivät hänet. Aikaansaannokset ovat toissijaisia.


Kenenkään ei tarvitse ansaita olemassaolonsa oikeutta. Siksi on tärkeää, että vanhemmat näkevät lapsensa – eivät vain hänen saavutuksiaan ja aikaansaannoksiaan.


4. Anna aikaa aikuisen elämälle

On selvää, että lapsen tultua perheeseen vanhempien työn, harrastusten ja yhdessäolon keskinäinen suhde muuttuu. Aikuisten on kuitenkin saatava elää myös aikuisten elämää. Ei ole hyvä, että aikuisten koko elämä kiertyy lasten ympärille. Se ei ole lapsillekaan hyväksi.


Vanhempien on syytä järjestää kahdenkeskistä aikaa, jotta he voisivat olla paitsi isä ja äiti, myös kumppaneita ja rakastavaisia. Vanhempien keskinäisen suhteen hoitaminen koituu myös lapsen hyväksi.


Silloin kun aikuinen on yksin vastuussa lapsesta on tärkeää, että hänellä on mahdollisuus omaan aikaan ja ystäviin.


5. Hyväksy lapsesi ainutlaatuisuus

Useimpien suomalaisten ihmiskäsityksen perustana on kristillinen usko. Sen lähtökohtana on usko Jumalaan Luojana. Jokainen ihminen on Jumalan luoma. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Jokainen ihminen on Jumalan rakastama, toivoma ja hyväksymä.


Lapsen ainutlaatuisuus on myös yksilöllisyyttä. Jokainen on omanlaisensa. Jokaisella lapsella on oikeus saada kokea hyväksymistä sellaisena kuin hän on – ei vain sellaisena kuin hänen toivottaisiin olevan. Jokainen lapsi on ainutlaatuisen tärkeä ja rakastettava ihminen. Jokaisen lapsen tulisi myös saada kokea se.


Lapselle on tärkeä kokemus, että hänet hyväksytään silloinkin, kun hän tietää toimineensa väärin tai vastoin odotuksia. Hyväksytyksi tuleminen ilman ehtoja on lapselle elintärkeä kokemus, kokemus armosta ja rakkaudesta.


Lapset ilmaisevat itseään eri tavoin. Itseilmaisussa näkyy lapsen persoonallisuus. Lapsi odottaa aikuisilta hyväksymistä ja tukea persoonallisille tavoilleen ja kyvyilleen. Lapsen itseilmaisun ehkäiseminen tai väheksyminen taas loukkaa syvästi lapsen itsetuntoa. Aikuisten tulee antaa tilaa sille, mikä lapselle on tärkeää: leikille, sadulle, mielikuvitukselle, harrastuksille ja oleilulle.


6. Suojele lastasi turhalta tiedolta

Media vaikuttaa tämän päivän lapseen voimakkaasti. Viestintävälineiden kautta kaikki informaatio on kaikkien ulottuvilla. Me kaikki, pienet ja suuret, tarvitsemme tietoa ja uuden oppimista. Lapsella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ymmärtää ja jäsentää kaikkea sitä informaatiota ja kuvatulvaa, mitä hän televisiosta, lehdistä ja mainoksista näkee. Kaiken näkeminen ja kuuleminen repivät rikki sitä salaisuuksien verhoa, jota lapsi tarvitsee aitoon lapsuuteen. Aikuisten maailma avautuu lapsen eteen liian varhain.


Informaation lisääntyminen ei välttämättä takaa viisauden lisääntymistä. Tieto yksinään ei johda parempaan elämän ymmärtämiseen eikä hyvinvointiin tai onnellisuuteen. Tiedon ohella tunteet ja kokemukset ovat elämänkoulussa tärkeitä.


Lasta tulisi pienenä suojella liialta ja ennenaikaiselta tiedolta. Vanhempien on syytä rajoittaa ja valvoa varsinkin pienten lasten television katselua. Isompien lasten kanssa ohjelmia kannattaa katsoa yhdessä ja keskustella niistä. Näin lapsi oppii valikoimaan ja arvioimaan.


7. Sitoudu vanhemmuuteen

Vanhemmuus on ainutlaatuinen ihmissuhde aikuisen ja lapsen välillä. Se on samanaikaisesti lahja, mahdollisuus ja tehtävä.


Vanhemmuus muuttuu lapsen kasvaessa ja aikuistuessa, se on perimmältään koko elämän kestävää sitoutumista lapseen. Isä ja äiti ovat lapselle tärkeitä aina ja kaikissa olosuhteissa.


Kasvaessaan lapsi irtautuu vanhemmistaan. Aikuisuutensa oivaltaneet vanhemmat hyväksyvät myös sen. He eivät lakkaa olemasta vanhempia, mutta heidän vanhemmuutensa on toisenlaista kuin lasten ollessa pieniä, murrosikäisiä tai omaa aikuisuuttaan opettelevia nuoria.


8. Anna vapautta, aseta rajoja

Lapsi on luonnostaan utelias, iloinen ja innokas elämän salaisuuksien tutkija. Lapsi tarvitsee vapautta ja ehdotonta rakkautta toteuttaakseen itseään ja säilyttääkseen yksilöllisyyteensä.


Toisaalta lapsi tarvitsee myös ohjausta ja rajoja.


Rajat auttavat lasta erottamaan hyvän pahasta, oikean väärästä, sallitun kielletystä ja tavoittelemisen arvoisen turhasta.


Vanhemmilla on vastuu sekä rajojen asettamisesta että rajojen valvomisesta. Tämä on vanhemmuuden vaativimpia tehtäviä. Sitä lapset vanhemmiltaan odottavat. Elleivät vanhemmat aseta lapselleen rajoja, lapsi joutuu etsimään niitä turvattomana itse.


9. Ole tärkein lapsellesi

Kasvatuksen tehtävänä on auttaa lasta liittymään hänelle läheisten yhteisöjen jäseneksi: ensin osaksi perhettään ja sukuaan, sitten osaksi muita, laajempia yhteisöjä. Kasvatusvastuuta kantavat sekä yksityiset ihmiset että yhteisöt.


Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta on kodilla ja vanhemmilla. Kodin tehtävänä on auttaa lasta muodostamaan käsitys elämän tarkoituksesta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Tätä vastuutaan vanhemmat eivät voi luovuttaa päivähoidolle tai koululle. Lapsi löytää käsityksensä elämän mielekkyydestä suhteessaan kaikkein läheisimpiin kasvattajiinsa: suhteessaan isäänsä ja äitiinsä.


Hyvää elämää tavoittelevan kasvatuksen keskeinen sisältö on kysymys elämän tarkoituksesta. Kerro lapsellesi omista arvoistasi ja uskostasi. Mistä iloitset, mistä olet kiitollinen, mitä teet kun pelkäät, minkä varassa jaksat elää. Johdata lapsesi sen avun piiriin, josta itse olet saanut turvaa, toivoa ja lohdutusta.


Isä ja äiti ovat lapsen tärkeimmät kasvattajat, mutta on myös muita merkittäviä kasvattajia. Päivähoito, koulu ja seurakunta kohtaavat suurimman osan samoista lapsista. Niillä on yhteinen vastuu lasten hyvinvoinnista ja lasten lapsuudesta. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä.


10. Varjele lapsuutta

Nyky-yhteiskunnassa lapsesta ja lapsuudesta ovat kiinnostuneet yhä uudet vaikuttajat. Kaikkien muutosten keskellä meidän aikuisten on taattava lapsillemme kasvurauha.


Varhaista itsenäistymistä, älyllisyyttä ja suorituksia yksipuolisesti korostava ympäristö köyhdyttää lapsen elämänlaatua. Samoin tapahtuu siellä, missä lapsi nähdään vain voimavarana, yhteiskunnan tulevana tehokkaana työntekijänä ja kuluttajana.


Lapsuuden varjeleminen on yhteiskunnalle paljon tärkeämpää kuin lyhytnäköinen lapsuuden alistaminen yhteiskunnan tuotannolliselle ja taloudelliselle kasvulle. Hyvä yhteiskunta kunnioittaa lapsuutta ja kasvattajia. Se sallii lastensa olla lapsia.


RAKASTA LASTA – SUOJELE LAPSUUTTA

Teesit ovat syntyneet Kirkkohallituksen kasvatuksen ja nuorisotyön (KKN) ja Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n (SLK) yhteistyönä.


Kuvitus: Tuulia Hyrske

Kustantaja Lasten Keskus Oy, Helsinki 2002


Tilaukset: Lasten Keskus, Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki, puh. 09-6877 450, fax 09-6877 4545,

sähköposti: tilaukset(at)lastenkeskus.fi


1-49 kpl á 2€; yli 50 kpl á 1,00€; yli 1000 kpl á 0,90€; yli 5000 kpl á 0,80€.